Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tarjoaa tuulensuojaa Ahvenanmaalle

Se, ettei Ahvenanmaan asemaan voisi koskaan tulla minkäänlaisia muutoksia, ei voi olla keskustelun lähtökohta.

Ahvenanmaan lippu liehuu saarien välillä kulkevalla yhteysaluksella.

9.6. 2:00 | Päivitetty 9.6. 7:11

Ahvenanmaa juhlii satavuotista itsehallintoa ja kansainvälisesti hyvin poikkeuksellista asemaansa rauhan aikana demilitarisoituna ja kriisin keskellä sotatoimien ulkopuolelle jäävänä neutraalina alueena. Samaan aikaan Ahvenanmaan rantakallioihin loiskuu huoli Itämeren alueen turvallisuudesta.

Kesken kiivaimman Nato-keskustelun jotkut vaativat jopa Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamista. Ahvenmaalaisilta se ei saa kannatusta, sillä demilitarisointi on ymmärrettävästi tärkeä osa saarelaisten identiteettiä. Suomi toivoi voivansa pysyä syrjässä maailman ristiriidoista, Ahvenanmaalla tuo toive on vieläkin vahvempi.

Suomen Nato-jäsenyys ei muuta Ahvenanmaan asemaan liittyviä kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden seurauksena Ahvenanmaa saa lisää tuulensuojaa, kun Itämeren alue on kokonaisuudessaan osa Naton puolustussuunnittelua.

Ahvenanmaata koskevat sopimukset on tehty kovin toisiin oloihin. Vaikka välitöntä tarvetta Ahvenanmaan aseman uudelleen arviointiin ei nyt ole, vaikeitakin kysymyksiä voi tulla nopeasti vastaan. Koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä on murroksessa, ja liikkeessä on monta muuttujaa.

Ajattelu Ahvenanmaan turvallisuudesta voi muuttua, jos jännitteet Itämerellä kiristyvät. Ei ole realistista lähteä siitä, että kriisin keskellä Venäjä tai lopulta Natokaan kunnioittaisi Ahvenanmaan pysymistä irrallaan konfliktista.

Silti juuri nyt sopimuksista täytyy pitää kiinni ja Itämeri mahdollisimman tyynenä. Venäjä on kekseliäs aiheuttamaan ikäviä tilanteita, eikä ole pienen maan etu horjuttaa kansainvälisiä sopimuksia. Suomen ja Neuvostoliiton valtiosopimuksen yksipuolinen mitätöinti voitaisiin laskea Venäjällä provokaatioksi.

Ahvenanmaa demilitarisoitiin vuonna 1856 Pariisin rauhanneuvotteluissa Krimin sodan jälkeen. Kansainliiton sopimus Ahvenanmaan asemasta tehtiin vuonna 1921. Myös Neuvostoliitto halusi sanoa asiasta sanansa. Suomi sopi vuonna 1940 Neuvostoliiton kanssa valtiosopimuksella Ahvenanmaan demilitarisoinnista ja sen valvonnasta. Valtiosopimus on yhä voimassa, ja siksi Venäjällä on Maarianhaminassa konsulaatti. Se ei ole näinä aikoina mikään ilonaihe.

Joka tapauksessa myös Ahvenanmaan suojaamisesta huolehtii Suomi, ja ihan hyvin huolehtiikin. Ahvenanmaalla toimii Rajavartiolaitos, ja Puolustusvoimat on tehnyt suunnitelmansa niin, että on tiukan paikan tullen ensimmäisenä paikalla. Nykyinen aseteknologia tekee mahdolliseksi Ahvenanmaan ja Saaristomeren puolustamisen etäämpääkin. Ja vaikka maakunnan asukkaat eivät ole asevelvollisia, Ahvenanmaalla on omaa puolustustahtoa ja huomattavan paljon ahvenanmaalaisten omia aseita.

Ahvenanmaan saariston turvallisuudesta on pidetty paremmin huolta kuin toisesta Itämeren strategisesti tärkeästä saaresta Gotlannista. Viime vuosina Ruotsi on kuitenkin taas alkanut varustaa ja puolustaa Gotlantia.

Ahvenanmaa on nyt syystäkin monella pöydällä.

Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmaan kirjattu ensimmäinen Ahvenanmaa-strategia valmistui viime viikolla. Se on erityisesti virkamiestyötä ohjaava asiakirja, jolla halutaan edistää Ahvenanmaan asioiden sujuvaa hoitamista valtioneuvostossa ja ministeriöissä.

Torstaina juhlitaan. Suomessa on aiheellisesti oltu ylpeitä Ahvenanmaan itsehallinnosta. Sitä on esitelty maailmalle onnistumisena, jonka keskiössä ovat olleet sekä hyvinvointi että rauha. Juhlavuosi huipentuu päivään, jolloin maakuntapäivien ensimmäisestä täysistunnosta on sata vuotta. Itsehallintoa juhlistavat vierailulla Ahvenmaalle Suomen presidenttipari ja Ruotsin kuningaspari.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?