Ranska jakautui äänestämään kahdesta miehestä

Ranskan parlamenttivaaleista voi havaita Euroopassa yleisempiäkin poliittisia trendejä: vanhat poliittiset voimat menettävät kykyään sitoa kansaa ja tilaa ottavat henkilöityneet populistiset liikkeet.

Ranskan parlamenttivaalit henkilöityivät vasemmistopopulistisen Jean-Luc Mélenchonin ja presidentti Emmanuel Macronin väliseksi kamppailuksi. Macronin joukot laskivat, että Mélenchonin vaalilupaukset maksaisivat Ranskan valtiolle yli 300 miljardia euroa. Vaalien toinen kierros on sunnuntaina.

18.6. 2:00 | Päivitetty 18.6. 18:02

Ranskan parlamenttivaaleista huomaa, kuinka maan poliittinen kartta ja kulttuuri ovat murroksessa ja miten politiikka voi muuttua yleisemminkin Euroopassa. Suomelle Ranskan politiikka ja sen käänteet ovat tärkeitä siksi, että Ranska on ottanut EU:n ykkösmahdin paikan Saksalta. Pariisissa tehdyt aloitteet päätyvät nykyään usein jossain muodossa EU:n tavoitteiksi.

Suomalainen tulkitsee viime sunnuntaina pidettyjen Ranskan parlamenttivaalien ensimmäisen kierroksen tulosta niin, että presidentti Emmanuel Macronin mahti katosi ja edessä on kompromissien aika. Vasemmalle puolelle ilmestyi yhtä vahvaan vaalitulokseen yltänyt vasemmiston ja vihreiden ääripopulistinen koalitio, Nupes. Ranskan vaalijärjestelmä on kuitenkin sellainen, että ensimmäisen kierroksen tuloksesta ei voi suoraan päätellä tulevia voimasuhteita parlamentissa. Prosentuaalinen ääniosuus koko maassa merkitsee melko vähän.

Ranska on jaettu 577 vaalipiiriin. Jos piirissä joku saa yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan. Jos kukaan ei ylitä 50 prosentin ääniosuutta, toiselle kierrokselle menevät kaikki, jotka saivat äänioikeutettujen määrään suhteutettuna vähintään 12,5 prosentin kannatuksen ensimmäisellä kierroksella. Vaalipiireissä on käyty tämä viikko kauppaa, jossa toiselta kierrokselta pudonneet ja toiselta kierrokselta luopuvat myyvät äänensä jolle kulle toiselle – sopivilla ehdoilla. Odotettavaa on, että presidentti Emmanuel Macronin ryhmittymä Ensemble on onnistunut tässä diilauksessa paremmin kuin Nupes tai äärioikeiston National Rally. Ensemblen listat ovat monissa vaalipiireissä vähemmän vastenmielisiä kuin kilpailijoiden.

Macron tarvitsisi 289 paikkaa tuekseen parlamenttiin voidakseen jatkaa presidenttivaltaisessa maassa täysillä valtaoikeuksillaan. Ennakkoveikkaukset olettavat, että hänellä on niukat mahdollisuudet saada enemmistö huomenna vaalien toisella kierroksella.

Ranskan vaaleista ja poliittisesta murroksesta löytää muutamia piirteitä, jotka ovat yleistymässä muuallakin Euroopassa. Vanhat poliittiset voimat menettävät kykynsä sitoa kansaa. Ranskassa perinteiset valtablokit, sosialistit ja maltillinen oikeisto ovat pudonneet pienpuolueiksi. Poliittiset ohjelmat ja järjestötoiminta vaihtuvat henkilökulttimaisiin poliittisiin ryntäyksiin. Macron oli itse tällainen voima vuoden 2017 presidentinvaaleissa. Nyt samassa roolissa onnistui vasemmiston Jean-Luc Mélenchon, jonka tärkein viesti oli henkilökohtainen: hänestä pitää tehdä pääministeri.

Ranskan vaalit kertovat myös siitä, että henkilökulttimaisiin nousuihin soveltuvat populistiset teemat. Ranskassa maahanmuuttopopulismi on hiipunut ja tilalle on tullut hintapopulismi. Mélenchon tarjosi alhaista eläkeikää, sosiaaliturvan lihottamista ja hintakattoja inflaatiota vastaan – velkaantuneelle valtiolle satojen miljardien arvosta lisää menoja.

Kun henkilökultti yhtyy ajankohtaispopulismiin ja vanhat valtapuolueet hiipuvat, politiikasta tulee epävakaata. Nupes on hajanainen ryhmä vihreitä, äärivasemmistoa ja perinteistä vasemmistoa. Oli yleisesti tiedetty jo ennen vaaleja, että Nupes ei voi pysyä yhtenäisenä, koska sen tavoitteet ovat ristiriitaisia ja epärealistisia, sisäiset paineet kestävät juuri ja juuri vaalien yli, eikä ryhmällä olisi mitään mahdollisuuksia luoda hallitsevaa koalitiota.

Ranskasta huomaa valitettavasti myös sen, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkaa väistyä politiikan agendalta; teema kiinnostaa enää välillisesti. Suomalaisen silmä huomaa Pariisissa ja ranskalaisista vaalikeskusteluista, että Ukrainan asemesta ranskalaisia kiinnostaa lähinnä oma elintaso. Saman devalvaation Ukraina kokee myös Italiassa, joka valmistautuu jo äänestämään ensi vuonna – todennäköisesti henkilöperusteisesti ja hintapopulismin teemoilla.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?