Madridin huippukokoukseen latautuu paljon Naton paineita

Erdoğan-show varastaa Naton huippukokouksessa huomion, vaikka Nato haluaisi näyttää yhtenäiseltä ja ylivoimaisen lyömättömältä.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan jarruttaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessia.

22.6. 2:00

Realisti alistuisi jo siihen, etteivät presidentti Sauli Niinistö ja Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson nosta vielä ensi viikolla Naton huippukokouksessa Madridissa maljoja Suomen ja Ruotsin Naton liittymispöytäkirjan allekirjoituksille. Suomen, Ruotsin ja maiden Nato-jäsenyysprosessia jarruttavan Turkin edustajat tapasivat kuitenkin maanantaina Naton päämajassa Brysselissä neuvotellakseen ratkaisuista tilanteeseen.

Avaimet lukkoon ovat Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin käsissä. Naton päätöksenteon yksimielisyysperiaate antaa kotimaassaan poliittisesti ahtaalla olevalle Erdoğanille tilaisuuden käydä kauppaa Suomen ja Ruotsin jäsenyyden ehdoista erityisesti Yhdysvaltojen kanssa. Tässä hermopelissä Suomi on sijaiskärsijä ja sivustaseuraaja, eikä kyse ole Suomen terrorismilaeista, aseviennistä tai karkotuksista.

Naton jäsenmaista 29 haluaa Suomen ja Ruotsin nopeasti jäseniksi ja yksi vastustaa. Tilanne on turhauttava mutta tuttu. Erdoğan teki saman Tanskalle, joka vuonna 2009 halusi pääsihteeriksi Anders Fogh Rasmussenin. Turkin peli toimi tuolloin: se sai muilta myönnytyksiä.

Jo se, että Turkki tapasi Suomen ja Ruotsin edustajat, on hienoista edistystä viikkojen torjunnan jälkeen. Kulisseissa tapahtuu paljon, ja asialla on Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin lisäksi muitakin – myös Yhdysvallat ja Britannia. Ei kuitenkaan ole Suomen tai Ruotsin käsissä, taipuuko Yhdysvallat maksamaan Turkille lunnaita vaikkapa näkymänä hävittäjäkaupoista.

Itsevaltainen ja ihmisoikeuksia polkeva Turkki aiheuttaa Natossa jatkuvasti kriisejä. Samalla se on tärkeä jäsen konfliktiherkän Lähi-idän alueellisena valtana. Madridissa Erdoğan voi esittää joko hyvistä tai pahista. Solmu voi toki aueta jopa ennen kokousta. Joka tapauksessa Suomen, Ruotsin ja Turkin vääntö on jo saanut valtavasti huomiota. Erdoğan-show varastaa Naton huippukokouksessa tilan siltä, että Nato voisi näyttää yhtenäiseltä, ylivoimaiselta ja lyömättömältä.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta oli taitekohta myös Natolle. Presidentti Vladimir Putin sai jälleen kerran yllätettyä monet Nato-maat häikäilemättömyydellään.

Nato-kokouksessa Euroopan turvallisuusjärjestelmän murros näkyy monin tavoin. Yhdysvaltojen presidentti on taas lännen johtaja: Joe Bidenin johdolla Yhdysvallat pitää sodassa Ukrainan pään pinnalla. Ukrainalaiset taistelevat Naton aivoilla ja tiedustelutiedolla sekä Naton jäsenmaiden aseavulla – mutteivät Nato-maiden joukoilla.

Nato keskittyy nyt siihen mihin kylmän sodan aikanakin. Hyökkäyssodan seurauksena Nato aktivoi puolustussuunnitelmansa ja nopean toiminnan joukkonsa sekä perusti neljä uutta taisteluosastoa Slovakiaan, Romaniaan, Bulgariaan ja Unkariin.

Madridissa Nato päättää, miten se vahvistaa Baltiaan ja Puolaan sijoitettuja monikansallisia taisteluosastoja. Huippukokous sinetöi myös Naton uuden strategisen konseptin, joka ohjaa Naton sotilaallista ja poliittista kehitystä vielä pitkään.

Sota Ukrainassa jatkuu pidempään kuin Venäjä tai Nato uskoivat. Nato on käynyt läpi heikkouksiaan ja paikkaa nyt niitä päätöksillään Madridissa. Tavoitteena on sotilaallisesti ja poliittisesti vahvempi Nato. Sodan kerrannaisvaikutukset ovat kuitenkin sellaiset, ettei Nato voi keskittyä vain Itämeren alueen tai Naton itälaidan vahvistamiseen.

Turvallisuusjärjestyksen murros ei ole helppo Natolle, jonka jäsenmaiden eduissa on eroja. Turkki on tästä akuutein vaan ei ainoa esimerkki. Putinin diktatuuri korostaa Naton huolta demokratian taantumisesta ja autoritaarisuuden noususta – myös Naton sisällä.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?