Hallitus panee arvovaltansa peliin palkkamaltin puolesta

Hallituksen ministerit yrittävät purkaa ennakolta syksyn työmarkkinapommia. Muuten vaarana on inflaatiopiikin muuttuminen inflaatiokierteeksi.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) on vedonnut vahvasti palkkamaltin puolesta.

1.7. 2:00

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen viimeinen vuosi kuluu kovaa vauhtia. Kulisseissa piirrellään jo täyttä päätä askelmerkkejä seuraavaa hallituskautta varten. Sitä ennen ehtii kuitenkin vielä tapahtua paljon.

Hallitus on selvinnyt kahdesta pahasta: koronavirusepidemiasta ja Nato-prosessista, johon Suomen pakotti Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Kummallakin kerralla hallitus reagoi yllättävään tilanteeseen nopeasti ja määrätietoisesti.

Kahta kriisiä yhdisti se, että ne lähtivät ulkoisesta uhasta. Sellaisissa tilanteissa suomalaiset ovat tottuneet kokoamaan rivinsä johtajiensa taakse. Se helpotti hallituksen toimintaa. Todelliseen tulikokeeseensa hallitus saattaakin siksi joutua vasta syksyn työmarkkinariidoissa. Väännön lopputulos ratkaisee hallituksen päättöarvosanan.

Avainasemassa ovat hoitajaliitot Tehy ja Super, jotka ovat alusta asti ladanneet palkkaneuvotteluihin valtavia panoksia. Liitot ovat vaatineet viisivuotista palkkaohjelmaa, jossa hoitajien palkat nousisivat joka vuosi 3,6 prosenttiyksikköä yli yleisen linjan.

Alkuun kunta-alan liitot kävivät neuvotteluja yhteisessä pöydässä, mutta sitten hoitajat ymmärsivät, ettei koko kunta-ala voi millään saada niin suuria palkankorotuksia. Hoitajat hyppäsivät syrjään yhteisistä neuvotteluista ja kertoivat hakevansa isoja korotuksia vain itselleen. Perusteeksi ilmoitettiin alan työvoimapula, ja keinoksi valittiin ensi vuodenvaihteen tienoilla tapahtuvalla joukkoirtisanoutumisella uhkaaminen.

Hoitajaliitot laskevat, etteivät päättäjät uskalla päästää terveydenhoitoa kaaokseen eduskuntavaalien alla. Käsitystä on voinut vahvistaa se, että pääministeri Marin on aiemmin puhunut varsin kannustavasti naisvaltaisten alojen palkkataisteluista.

Hoitajat ovat saattaneet kuitenkin laskea väärin. Pääministeri pysyi kevään aikana päättäväisesti sivussa työmarkkina-asioista, mutta hiljaisuus rikkoutui pääministerin haastattelutunnilla juhannuksen alla: Marin kehotti hoitajia lähtemään mukaan kunta-alan sopimukseen. Samaa viestiä on tarjonnut myös valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk).

Ministerit eivät lähde kevyesti kommentoimaan työriitoja, sillä silloin on vähän voitettavaa – varsinkin, jos joutuu tyrmäämään toiveita. Puheenvuoroihin kannattaa siksi suhtautua vakavasti.

Taustalla on se, että sovittelulautakunnan sorvaama sopimus oli sekä antelias että poikkeuksellinen, tarjosihan se kunta-alalle viideksi vuodeksi yleistä linjaa paremmat korotukset. Kunta-ala pääsi ratsastajaksi vientiliittojen selkään.

Järjestely on herättänyt raivoa niin teollisuuden palkansaajissa kuin työnantajissakin. Jos hoitajaliitot – ja niiden peesissä ehkä muukin kunta-ala – saisivat korotusten päälle lisäkorotukset, edessä olisi palkkojen huutokauppa tai nykyisen neuvottelujärjestelmän luhistuminen. Hallitukselle se merkitsisi massiivista epäonnistumista.

Hallitus yrittää siksi purkaa syksyn työmarkkinapommia jo ennakolta. Siinä onnistuminen vaatii kahta asiaa.

Vientialojen neuvotteluissa päät täytyy saada pysymään kylminä. Jos palkankorotuksissa lähdetään kilpailemaan inflaatioprosentin kanssa, inflaatiopiikki voi muuttua inflaatiokierteeksi. Siitä on varoittanut muun muassa SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.

Palkkamaltin porkkanaksi hallitus on väläytellyt jopa tuloverojen alentamista. Siinä ei olisi tässä tilanteessa paljonkaan talouspoliittista järkeä, mutta ei hallituksella oikein muutakaan ole neuvottelupöytään heittää.

Se toinen asia ovat hoitajien vaatimukset, joihin ei vain voida suostua. Sen hallitus on nyt selvästi sanonut ja siihen arvovaltansa sitonut. Kannattaisi siis kuunnella.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Oikaisu 14.7. klo 10.30: Hoitajaliitojen vaatimassa palkkaohjelmassa palkat nousisivat 3,6 prosenttiyksikköä yli yleisen linja, ei 3,6 prosenttia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?