Itämeri toipuu hitaasti vuosikymmenten rasituksista

Maalta tuleva kuormitus on vähentynyt merkittävästi, mutta meren rehevöityminen ei hellitä. Valopilkkuja on kuitenkin näkyvissä.

Suomen rannikkovesiin päätyvä, kesäisiä sinileväkukintoja voimistava fosforikuormitus on yhä korkea. Sinilevää Laajasalon rannassa Helsingissä heinäkuussa 2011.

6.7. 2:00 | Päivitetty 6.7. 7:10

Kesä, helle ja auringossa kimmeltävä Itämeri kuuluvat monen lomalaisen mielestä yhteen. Niistä onkin saatu nauttia, kun uimavedetkin ovat lämmenneet lempeän vilvoittaviksi.

Helteillä ja lämpimillä vesillä on myös kääntöpuolensa. Sinileväkukinnat ovat jo alkaneet. Ne muistuttavat pinnan alla muhivista ongelmista.

Itämeren pääaltaan syvävedessä riittää levien käyttöön ravinteita, etenkin fosforia, joka ruokkii sinileväkukintoja tehokkaasti.

Meren rehevöityminen on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta, ihmisen aiheuttamasta raskaasta kuormituksesta. Se on kasvattanut levämassan, joka meren pohjalle vajottuaan kuluttaa koko ajan happea. Syvänteissä on laajoja alueita, joista hapen loppuessa vapautuu fosforia levien käyttöön. Tämä hidastaa meren elpymistä.

Vaikka maalta tulevaa jätevesikuormitusta on kevennetty merkittävästi 1970-luvulta lähtien, rehevöityminen ei hellitä. Meri reagoi päästövähennyksiin viipeellä.

Valopilkkuja on silti näkyvissä.

Pääkaupunkiseudulla jätevesiperäinen fosforikuormitus on enää murto-osa siitä, mitä se oli 1970-luvun alussa. Tuolloin Helsingissä tusina pientä puhdistamoa purki heikosti puhdistetut jätevedet mataliin lahtiin. Ne rehevöityivät pahoin.

Viikinmäen keskuspuhdistamo valmistui 1990-luvulla. Se käsittelee tehokkaasti lähes miljoonan ihmisen jätevedet. Kuormituksen väheneminen näkyy veden laadun parantumisena Helsingin rannoilla.

Tällä vuosituhannella suurimmat päästövähennykset on tehty Venäjän puolella. Pietarin jätevesien tehostunut puhdistus ja lannoitetehtaan jättimäisen fosforivuodon tukkiminen Laukaanjoella ovat vähentäneet Suomenlahden fosforikuormaa jopa 60 prosentilla. Se on valtava määrä ravinteita pois merta kuormittamasta. Tilanne tuskin muuttuu enää päälaelleen, vaikka ympäristönsuojelun tila Venäjällä romahtaisi.

Kun yksittäiset päästölähteet kaupungeissa ja teollisuudessa on saatu kuriin, hajakuormituksen, eritoten maa- ja metsätalouden valumien, rooli korostuu. Fosforin hajakuormitus ei ole vähentynyt yhdelläkään Suomen merialueista. Kotimaisella kuormituksella on suuri merkitys rannikkovesien tilaan.

Ilmaston lämpeneminen tekee Itämeren ravinnekuormituksen vähennystavoitteiden saavuttamisesta yhä vaikeampaa. Leutojen talvien runsaat vesisateet ovat jo lisänneet maatalouden ravinnevalumia.

Asiantuntijoiden mukaan rannikkovesien kuormitus on mahdollista saada siedettäväksi, mutta tämä edellyttää, että maatalouden vesiensuojelutoimet toteutetaan kaikessa laajuudessaan.

Hyviä kokemuksia on esimerkiksi peltojen kipsikäsittelystä Saaristomeren valuma-alueella. Maatalouden ravinnekuormitusta voidaan vähentää myös muiden maanparannusaineiden avulla sekä edistämällä lannan ravinteiden kierrätystä.

Kuluttajat voivat vaikuttaa myös omilla valinnoillaan. Eniten suomalaisten Itämeri-jalanjälkeä pienentäisivät kasviperäinen ravinto ja Itämeren luonnonkalan lisääminen ruokavaliossa.

Ruoantuotannolla on iso merkitys, sillä jopa 80 prosenttia Suomen maatalousmaasta käytetään eläinpohjaisen ravinnon tuottamiseen.

Myös uudet tuotantomenetelmät vievät Suomea kohti kirkkaampaa Itämerta ja samalla kohti ilmastotavoitteita. Tuoreen Ruokaa ilman peltoja -selvityksen mukaan esimerkiksi solumaatalouden avulla ja uusiutuvaa energiaa hyödyntämällä ruokaa voitaisiin tuottaa nykyistä selvästi vähäisemmin päästöin.

Vaikka päästövähennykset eivät vielä näy kesäisten sinileväkukintojen hellittämisenä, on hyvä muistaa sekin, että ilman toteutettuja toimia Itämeren fosforipitoisuus ja levämäärät olisivat tutkijoiden mukaan puolta nykyistä suurempia. Itämeren suojelu kannattaa.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?