Huippu-urheilun tukemisessa tavat on mietittävä tarkkaan

Olympiakomitean alaisen huippu-urheiluyksikön on palautettava oma uskottavuutensa ja löydettävä tarkoitus olemassaololleen.

Huippu-urheiluyksikön johtoon valittiin heinäkuun alussa entinen hiihtäjä Matti Heikkinen (oik.). Valinnasta olivat medialle kertomassa Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori (vas.), toimitusjohtaja Taina Susiluoto sekä hallituksen jäsen Sari Multala.

15.7. 2:00 | Päivitetty 15.7. 6:25

Suomen olympiakomitea ja sen huippu-urheiluyksikkö on suurten muutosten edessä. On siivottava vanhat sotkut ja löydettävä toiminnalle tarkoitus. Tuorein tahra on Mika Lehtimäen johtajakausi, joka päättyi nolosti. Alan portinvartija jäi kiinni epäasiallisesta käytöksestä ja sai erota. Tapahtumien peittely sekä Lehtimäelle hiljaisuudessa sorvattu jatkosopimus eivät antaneet hyvää kuvaa urheilun johtavasta instanssista.

Uskottavuuden palauttaminen lankeaa erityisesti huippu-urheiluyksikön johdossa syyskuussa aloittavalle Matti Heikkiselle. Merkittävää johtajakokemusta hänellä ei ole, mutta tietoa huippu-urheilusta kyllä. Heikkinen on 38-vuotias entinen mestarihiihtäjä.

Heikkisen sopimuspapereissa ei muste ollut kuivunut, kun tehtävää myös hakenut valmentaja Henrik Dettmann arvosteli hakuprosessia julkisuudessa. Olennaista Dettmannin kritiikissä ei ole se, kuka tuli valituksi, vaan se, millaisena palloiluvalmentamisen kärkinimi näki huippu-urheiluyksikön tulevaisuuden: hän olisi valmis ajamaan koko yksikön alas.

Isoksi paisunut huippu-urheiluyksikkö perustettiin kymmenisen vuotta sitten linjaamaan huippu-urheilua ja kokoamaan maan parhaita voimia yhteen. Kuningaslajeina pidetyt hiihto ja yleisurheilu olivat alamaissa. Suomen piti nousta urheilumaana Pohjolan ykköseksi ohi Ruotsin ja Norjan. Ei noustu. Mäkihypyn kaltaisia perinnelajeja piti pelastaa sukupuutolta. Ei onnistunut. Kaupungistuminen vie yhä useammat palloilulajeihin.

Dettmann ei ole ajatuksen kanssa yksin. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama huippu-urheilun arviointiryhmä ehdotti kesäkuisessa raportissa, että huippu-urheiluyksiköltä pitäisi viedä valtaa ja rahoja ja ohjata resursseja lähemmäs urheilijaa. Huippu-urheiluyksikön toimintatapa ei istu verkostomaiseen urheiluliikkeeseen, raportissa todettiin.

Vanhoilla laduilla ei voi enää jatkaa.

Matti Heikkisen pitääkin löytää huippu-urheiluyksikölle oikeutus. Vanhoilla laduilla ei voi enää jatkaa. Huippu-urheilu on kaikkiaan puristuksessa. Vuosikymmeniä urheilu korosti hyvää kertomusta kansanterveydestä, veljeydestä ja rehdistä kilpailusta, mutta sen rinnalle hiipi rumempi tarina, jossa näkyvissä rooleissa ovat doping, älyttömät rahapalkkiot ja ongelmavaltioissa järjestetyt kisat. Nykyisenlainen huippu-urheilu kilvoitteluineen on monin tavoin ristiriidassa yhteiskunnan tasa-arvoa, yksilön vapautta ja kestävää kehitystä korostavien näkemysten kanssa. Globaalistuneen huippu-urheilun on myös yhä vaikeampi perustella käyntejään yhteisellä kukkarolla, kun huomattava osa siitä on liiketoimintaa.

Huippu-urheilussa onnistumisen pohja luodaan saleilla ja kentillä, urheilijan harjoittelussa, johon kytkeytyvät seurat, valmentajat, tukijat, lajiliitot sekä kuntien ja kaupunkien ylläpitämät liikuntapaikat. Huippu-urheiluyksikkö on ekosysteemin päälle luotu taso, joka etsii edelleen paikkaansa. Kenenkään mieleen ei ole tullut perustaa Suomeen huippukirjailijayksikköä, jotta romaanimme löisivät läpi maailmalla.

Huippu-urheilu on osa ihmiskunnan kulttuurihistoriaa, joten sillä on arvo itsessään kuten vaikkapa taiteella. Sillä on rooli kansakuntien vahvistajana, mikä näkyy Suomenkin historiassa. Se tarjoaa yhteisiä kokemuksia. Ennen muuta se voi rohkaista ja innostaa nuoria liikkumaan, kun tarkasti seuratuista Matilda Castrénista, Teemu Pukista, Lauri Markkasesta tai NHL:n suomalaispelaajista tulee esimerkkiä antavia esikuvia. Se on tärkeää paitsi nuorten itsensä myös kansanterveyden kannalta.

Siksi huippu-urheilu on tärkeää. Pitää vain miettiä tarkkaan, miten sitä tuetaan.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?