Sukupuuton partaalla oleva ankerias ansaitsee rauhoituksen

Ankeriaan suojelun tehostaminen on tarpeen, sillä laji on sukupuuton partaalla. Myös monien muiden uhanalaisten lajien säilyminen edellyttää kansainvälisiä rajoituksia. Suomessakin riistalajien joukossa on uhanalaisia lintuja.

Ankerias luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Sen kanta on romahtanut koko Euroopassa.

13.7. 16:30

Ankeriaan rauhoitusta tehostetaan. Äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun lajin kalastus kielletään koko vuodeksi heinäkuuta lukuun ottamatta. Kalastuskielto kattaa ankeriaan suurimman vaelluksen ajankohdat.

Valtioneuvosto on vahvistanut asetusmuutoksen, jossa rauhoitusaika on pidempi kuin EU-asetus vaatii. Rauhoituksen tehostaminen on tarpeen, sillä Suomessa aikaisemmin voimassa ollut keskitalven rauhoitusaika ei riitä turvaamaan ankeriaan kutuvaellusta.

Ankerias on mystinen otus. Käärmemäisen kalan elinkierto on pitkä, 25–30 vuotta. Lisääntyäkseen ankerias luikertelee yli 6 000 kilometriä Atlantin luoteisosaan Sargassomerelle, jossa kaikkien ankeriaiden uskotaan lisääntyvän. Vaellusmatkalla ankerias ei syö mitään, mutta ennen vaellusta se tankkaa itsensä täyteen ja kerää energiaa. Tämä on samalla ankeriaan kohtalo, sillä rasvainen kala on monen herkkua. Suomesta lähdettyään ankeriaan olisi selvittävä pitkä matka Itämeren halki valtamerelle, ison kalastusalueen taakse.

Ankeriaan kanta on romahtanut koko Euroopassa, ja äärimmäisen uhanalainen laji on vaarassa hävitä kokonaan, kuolla sukupuuttoon.

Uusi asetus sallii ankeriaan kalastuksen heinäkuussa, joka ei ole merkittävää vaellusaikaa. Ankeriasta on istutettu runsaasti, ja Suomessa lähes kaikki saaliiksi saadut ankeriaat ovat peräisin istutuksista.

Ankeriaan pelastaminen edellyttää poliittisia päätöksiä. Rauhoituksen laajentaminen on yksi keino lajin säästämiseksi. Seuraava askel ankeriaan elinkierron pelastamiseksi olisi täysrauhoitus. Myös vaellusyhteyden turvaaminen on tarpeen.

Suomessa ankeriaan ahdingon jakaa noin 2 670 lajia. Joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen. Niitä uhkaavat elinympäristöjen väheneminen ja heikkeneminen mutta myös metsästys ja kalastus. Esimerkiksi riistalintujen joukossa on edelleen myös uhanalaisia lajeja.

Monen uhanalaisen lajin säilyminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. On myös syytä pohtia, onko mitään järkeä kalastaa tai metsästää uhanalaisia lajeja.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?