Italian poliittinen kriisi on varoitus koko Euroopalle

Hintapopulismi nousee ja yhtenäisyys rakoilee. Populistinen politiikka käyttää tilanteen hyväkseen.

Italian presidentti Sergio Mattarella seurasi, kun pääministeri Mario Draghi allekirjoitti määräyksen, jolla parlamentti hajotetaan.

26.7. 2:00

Italian pääministerinä Mario Draghi on ollut Italialle paljon enemmän kuin mitä maan poliittinen kulttuuri ansaitsee.

Kymmenen vuotta sitten Euroopan keskuspankin pääjohtaja Draghi pelasti eurojärjestelmän pelkällä puheella – vakuuttamalla, että keskuspankki sammuttaa eurokriisin ja keskuspankilla riittävät kyllä siihen voimat.

Keskuspankista Draghi siirtyi sammuttamaan Italian poliittista kriisiä. Draghin työ oli ansiokasta. Italia vakautui, talous kääntyi kasvuun ja politiikan laineet laantuivat. Kun velanhoitokulut poisti saldosta, Italia tienasi enemmän kuin kulutti. Euroopan räätälöimän elpymispaketin ehtona Italia suostui taloutta ja politiikkaa muuttaviin uudistuksiin. Draghin rooli oli tässä työssä merkittävä. Kun Suomessa hälistiin siitä, että elpymispaketista meni suuri osa Italiaan, huomaamatta jäi se, että kohdentumisella sammutettiin taas euroalueen kytevää kriisiä. Raha piti Italian populistit hiljaisina ja Draghin edistämät muutokset liikkeellä.

Italia kärsi koronaviruspandemiasta, mutta Draghin hallitus teki pandemian hillinnässä hyvää työtä.

Draghi piti Italian rivissä, kun Venäjän-vastaisista pakotteista sovittiin ja aseita alettiin toimittaa Ukrainaan. Italian äärioikeisto on ollut Venäjän-mielistä ja mielipidetiedusteluista päätellen yllättävän iso osa italialaisista uskoo venäläistä propagandaa sodasta ja sen syttymissyistä. Draghi pidätteli tätäkin painetta pullossa.

Draghin hallituksesta tuli eräänlainen maan yhtenäisyyden hallitus – mikä sinänsä oli melkoinen saavutus poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti hajanaisessa Italiassa. Draghi keräsi vahvaa suosiota italialaisten keskuudessa. Hänen johtamaansa hallitusta on toisinaan kutsuttu maailmalla liian ”teknokraattiseksi”. Suomalaiseen konsensushakuiseen ja ratkaisukeskeiseen politiikkaan tottunut kutsuisi sitä tyylinsä puolesta ihan normaaliksi hallitukseksi.

Venäjän valheita uskotaan Italiassa.

Italian oikeisto onnistui kaatamaan Draghin hallituksen sekä Italian että euroalueen kannalta pahimmalla hetkellä. Ukrainan sota herätti eurooppalaiset toimimaan Venäjää vastaan. Tämä alkuvaiheen tunne alkaa jo hiipua. Päällimmäiseksi huoleksi nousee sodan kiihdyttämä inflaatio. Suomen kaltaisissa Venäjän rajanaapureissa alkuvaiheen tunne säilyy pitempään, mutta esimerkiksi Ranskassa ja varsinkin Italiassa Ukrainan sota katoaa politiikan agendalta ja energian hinnoista leivotaan populistista politiikkaa.

Odotettavissa on, että velkamarkkinoilla epäluottamus Italiaa kohtaan kasvaa. Ylivelkaantuneelle maalle tämä tarkoittaa sitä, että uuden velan korko nousee. Korkoero esimerkiksi suhteessa Saksaan on kasvussa. Vaikka tämä koroissa näkyvä epäluottamus kohdentuukin juuri nyt Italiaan, ongelma on koko euroalueen laajuinen. Italia on liian suuri talous, jotta sen voisi päästää kriisiytymään.

Euroopan keskuspankki on varautunut toimimaan, mutta Draghin kymmenen vuoden takainen, kriisin tukahduttanut ”whatever it takes” -lupaus ei ehkä ole toistettavissa. Yksi syy tähän on se, että Italian uutta hallitusta muodostavat mielipidetiedusteluista päätellen äärioikeisto ja oikeistopopulistit, joiden taloudelliselta sekä poliittiselta osaamiselta, yhteistyökyvyiltä ja ohjelmalta ei kannata paljon odottaa. Rahamarkkinoilla painaa epäilys, että mahdollisessa talouskriisissä äärioikeiston johtama Italia ei suostuisi toteuttamaan niitä uudistuksia, joita siltä kriisiavun saamiseksi vaadittaisiin.

Italian oikeisto ehkä yritti operaatiollaan kiristää itselleen enemmän sanansijaa Draghin hallituksen päätöksissä. Mutta nyt se päätyi hallituksen kaatumisen vuoksi tilanteeseen, jota se ei hallitse ja joka voi olla Italialle tuhoisa.

Euroopan unionille ja euroalueelle tilanne on vakava siksikin, että myös Ranskassa politiikka uhkaa jumiutua. Kesäkuun parlamenttivaaleissa äärioikeisto ja -vasemmisto nousivat populistisilla teemoillaan asemaan, jossa ne voivat vaikeuttaa Ranskan poliittista ja taloudellista ohjattavuutta.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?