Fortumin riskien vastapainona olivat hyvät tuotot

Syntipukkien etsimisen sijaan on hyvä muistaa, että Venäjän kaasutoimituksista on tullut länsimaiden omasta aloitteesta merkittävä ase sodankäynnissä.

Saksalaisen energiayhtiö Uniperin sisääntuloaula yhtiön pääkonttorissa Düsseldorfissa.

27.7. 2:00 | Päivitetty 27.7. 11:24

Energiayhtiö Fortum on ollut suuri pohjoismainen menestystarina. Sen pohjoismainen ydinbisnes tuottaa analyytikkoarvion mukaan periaatteessa yhä miljardin euron verran tuottoa vuodessa.

Suomen valtio omistaa sähköä ja lämpöä tuottavasta Fortumista vajaat 51 prosenttia. Seuraavaksi suurimpia omistajia ovat eläkeyhtiöt Ilmarinen, Varma ja Elo, jotka sijoittavat yli miljoonan suomalaisen eläkevaroja.

Moni sijoittaja haluaa, että kohdeyhtiöllä on kasvollinen pääomistaja. Valtion isoa omistusta pidetään usein taakkana. Fortumissa valtion suuri omistusosuus ei ole haitannut menoa. Vuosina 2000–2009 Fortum pystyi tuottamaan omistajilleen enemmän arvonnousua kuin mikään muu suuri suomalainen pörssiyhtiö, kun osingotkin otetaan huomioon.

Myös seuraavan vuosikymmenen (2010–2019) parhaan arvonnousun suurista suomalaisista pörssiyhtiöistä toi valtio-omisteinen Neste. Sijoitusten arvo näihin yhtiöihin mainittuina vuosikymmeninä kasvoi 5–10-kertaiseksi. Valtion on siis kannattanut pysyä näiden yhtiöiden omistajana. Mutta kun tappioita tulee rytisten, syyttävä sormi kohdistuu herkästi omistajaohjausministereihin, yhtiön hallitukseen ja toimivaan johtoon. Ketä siis syyttäisi?

Kun Fortum teki päätöksen lähteä valtaamaan Uniperia, vastasi omistajaohjauksesta ministeri Mika Lintilä (kesk). Uniperin enemmistöomistaja Fortumista tuli omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd) aikana. Heidän olisi ollut käytännössä mahdotonta haastaa Fortumin silloisen toimitusjohtajan Pekka Lundmarkin ja Fortumin hallituksen puheenjohtajan Sari Baldaufin vahvaa näkemystä siitä, että Uniper-valtaukseen tulee ryhtyä.

Uniper listattiin Saksassa pörssiin, kun saksalainen s energiayritys E.on, halusi – jälkikäteen ajatellen kaukoviisaasti – päästä eroon riskialttiista bisneksistä. Fortum puolestaan halusi tuolloin Uniperin määräysvaltaansa ennen kaikkea saadakseen yhtiön Ruotsin ydinvoima- ja vesivoimalaitokset haltuunsa. Ne saadakseen Fortumin täytyi ottaa ”yllätyspussina” niskoilleen myös Uniperin hiilituotanto ja kaasukauppa. Niissäkin näytti tuolloin olevan hyviäkin puolia.

Energiasodan hinta on kestettävä.

On mahdotonta arvioida, kuinka paljon Fortumin johdon päätöksiin vaikutti halu tehdä jotain suurta ja näyttävää. Jälkikäteen Fortumin johdon suurimmaksi virheeksi voi lukea lähinnä sen, että päätös Uniperista tehtiin ”rationaalisesti” eli rahan kautta asiaa ajatellen, luottaen siihen, että näin Venäjälläkin ajatellaan ja toimitaan. Siinä oltiin perusteellisesti väärässä. Mutta niin oli moni muukin.

Uniperin viime viikon pelastusneuvotteluissa oli kysymys enää siitä, mitä Saksan valtio oli valmis tekemään, jotta Uniperia ei päästetä nurin. Tämä tuli selväksi omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sd) linjattua, että Fortum ei anna uusia pääomia Uniperin pelastamiseen. Lopputuloksena Uniperista tuli yksi pehmuste saksalaisille lisää siinä sodankäynnissä, jossa Venäjä Gazpromin kaasutoimituksia säätelemällä voi aiheuttaa kaasun hintapiikkejä saksalaisten kiusaksi.

Fortumin osakkeenomistajat voivat katsoa Uniperiin sijoitetut miljardit jo pitkälti menetetyiksi. Silti yhä on syytä selvittää perinpohjaisesti, kuinka asianmukaisesti Fortumin johto on ollut perehtynyt Uniperin sitoumuksiin ja johdannaisiin sisältyviin vastuisiin.

Venäläiset olisivat todennäköisesti toivoneet, että hyökkäyssota Ukrainaan ei olisi johtanut länsimaiden vahvoihin talouspakotteisiin ja energiaostojen pysyvään vähentämiseen. Kun länsi painaa paraikaa Venäjää taloudellisesti polvilleen, Venäjän luonnollinen vastareaktio on kiusata takaisin. Kaasutoimitukset ovat osa sodankäyntiä.

Vaikka kustannukset ovat kaikille kovia, tuo hinta on kestettävä. Energiasota maksaa, mutta se maksaa vähemmän kuin oikea sota.

Oikaisu 27.7.2022 kello 11:22: Uniperin pörssilistauksesta mainittiin aiemmin, että se tapahtui kun RWE ja E.on listasivat riskialttiit osansa pörssiin. Uniper syntyi vain E.onin osista eikä siinä ollut osia RWE:n liiketoiminnoista.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?