Ukrainan sota tuli uuteen käännepisteeseensä

Venäjä pystyy pieniin askeliin Ukrainan itäosissa, mutta etelässä, Hersonin alueella, Venäjä on pysähtynyt. Ukraina tuntuu valmistelevan vastahyökkäystä.

Ukrainan pommitusten tuhoja Dnepr-joen yli johtavassa Antonivskyin sillassa.

30.7. 2:00

Ukrainassa käytävä sota on tullut uuteen käännepisteeseensä – niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin.

Viime viikkoina Venäjän eteneminen Ukrainassa on hyytynyt. Venäjä pystyy pieniin askeliin maan itäosissa, mutta etelässä, Hersonin alueella, Venäjä on pysähtynyt. Ukraina tuntuu valmistelevan vastahyökkäystä. Ukraina on pommittanut Venäjän miehittämillä alueilla olleita komentokeskuksia, tutka-asemia ja Dnepr-joen siltoja lännestä saamillaan Himars-raketinheittimillä.

Siltojen kärsimistä tuhoista päätellen raketinheittimet pystyvät erittäin tarkkaan tulitukseen kymmenien kilometrien päästä. Sillat eivät ole täysin tuhoutuneet, mutta rakenteelliset tuhot ovat niin merkittävät, että niiden kantavuus on heikentynyt.

Venäjä ei pysty enää laskemaan sen varaan, että sillat kestäisivät Dnepr-joen pohjoispuolella tarvittavien asetäydennysten kuljetuksia miehittämiltään alueilta. Niitä pitkin ei pääse myöskään perääntymään, jos Ukraina aloittaa hyökkäyksen.

Venäjä ei pysty laskemaan senkään varaan, että kuljetukset ja ammusvarastot olisivat turvassa missään järjellisten kuljetusmatkojen päässä. Ukraina on tuhonnut kymmenittäin Venäjälle tärkeitä, suuria logistiikkavarastoja kaukana eturintamalta.

Venäjällä riittää aseita ja tarvittaessa miehiäkin, mutta logistiikka on ollut erittäin puutteellista sodan alusta lähtien.

Venäjä tarvitsee kuljetuksiinsa rautateitä. Varastot joudutaan kuitenkin rakentamaan lähelle rautateitä keskitetysti, sillä hajautukseen tarvittavaa logistiikkaa ei ole riittävästi ja ammusten siirtelyssä tarvittava tekniikka on vanhanaikaista, hidasta ja käsityövaltaista. Nämä suuret varastot ovat nyt uusien länsiaseiden ulottuvilla, mutta Venäjä ei oikein voi asialle mitään.

Täsmäiskut ovat näyttöjä – sekä Venäjälle että aseita toimittaneille länsimaille. Aseita toimittaneet havaitsevat, että toimituksilla on todella merkitystä, ukrainalaiset osaavat käyttää niitä ja pitkän kantaman heittimet voivat kääntää tilanteen.

Tämä havainto on lännen päättäjille tärkeä juuri nyt. Kova inflaatio ja energiapula nostavat lännessä poliittista tyytymättömyyttä, mikä voi syödä halua sitoutua Ukrainan rinnalle. Haluttomuutta lisää se, jos näkyvissä on vuosiksi nykyisiin asemiin jäätynyt konflikti. Uusi käänne vahvistaisi uskoa lännessä. Sen sijaan, että länsi alkaisi kätilöidä Moskovan kanssa Moskovalle mieluista rauhaa, muutos voimasuhteissa vahvistaisi sitä tulkintaa, että Ukrainaan kannattaa toimittaa lisää modernia aseistusta ja että Venäjän armeijan merkittävä heikentäminen on mahdollista. Se taas olisi koko Euroopan etu.

Venäjä tekee saman havainnon kuin lännen johtajat, mutta vastakkaisesta perspektiivistä ja sotarikollisten moraalilla: Hersonilla on näyttöarvoa. Tappio ja perääntyminen olisi valtava propagandatappio, jota ei oikein voisi enää valheilla peitellä kotimaiselta yleisöltä.

Kun modernein aseistus hupenee eikä Himarsien kaltaiseen täsmätulitukseen pystytä, Venäjä iskee yhä epätarkemmalla ja vanhanaikaisemmalla kalustollaan siviilikohteisiin – niihin kun osuu helpommin. Jos ei osu tähdättyyn kaupungin kerrostaloon, niin samanarvoinen kohde se on venäläisessä harkinnassa viereinenkin kerrostalo, yliopisto tai sairaalakin.

Ukrainalle etelä on tärkeä myös materiaalisesti. Etelä on esimerkiksi energiantuotannon ja satamien turvaamisen kannalta erittäin tärkeää aluetta. Venäjä hahmotteli sodan alussa tekevänsä etelästä turvatun väylän kohti Moldovaa ja eristävänsä Ukrainan kokonaan Mustaltamereltä. Jos Hersonin vastaisku alkaa ja tehoaa, nämä Venäjän haaveet murskautuvat. Hyvä niin.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?