Energiakriisi vahvistaa nationalismia

Sähköpula voi ajaa valtiot etsimään tapoja estää tai ainakin hidastaa sähkön vapaata kulkemista rajojen yli.

Sähkölinjoja vesivoiman mahtikunnassa Tokkessa, Norjassa.

25.8. 2:00 | Päivitetty 25.8. 13:57

Euroopan energiakriisi vahvistaa nationalistista ajattelua Euroopassa. Ensin oma etu, sitten vasta muiden.

Norjan hallitus kertoi, että se suunnittelee vähentävänsä sähkön yhdysjohtojen kapasiteettia. Norja kuuluu yhteiseen pohjoismaiseen sähkömarkkinaan, ja norjalaista sähköä kulkee Pohjoismaiden lisäksi Keski-Eurooppaan sekä Britanniaan. Norja tuottaa sähkönsä lähes yksinomaan vesivoimalla.

Vielä pari kolme vuotta sitten sähkömarkkinoiden suunnittelijat ja päättäjät havittelivat tiivistä ja yhtenäistä pohjoismaista markkinaa ja halusivat kutoa sen yhteen eurooppalaisen markkinan kanssa. Tämä oli myös monen maan poliittisten johtajien tahto.

Yhtenäisellä sähköverkolla onkin monta positiivista puolta. Se esimerkiksi auttaa häiriötilanteissa. Kun yhdessä maassa tai sen jollakin alueella on ongelmia, sähköä voidaan tuoda lisää rajan yli. Iso ja hyvin toimiva verkosto on myös eräänlainen ”akku”.

Kun maailma investoi aurinko- sekä tuulivoimaan ja vähensi ydinsähkön osuutta, ongelmaksi tuli se, että järjestelmä kävi epävakaammaksi. Luotettavaa säätövoimaa tarvitaan niin paljon, että se voi tulla apuun, kun kysyntä ei kohtaa tuotantoa tyyninä ja pilvisinä päivinä. Energian varastoiminen suurissa määrin ei vielä suju. Iso ja kitkattomasti toimiva sähkömarkkina voisi auttaa: jossain päin kuitenkin tuulee ja paistaa.

Euroopan energiakriisi muutti asetelman. Saksa ei saa enää riittävästi kaasua, ydinvoimalla tuotetun sähkön osuus on kutistunut mitättömäksi ja Ranskassa puolet ydinvoimaloista on huoltojen tai muiden ongelmien vuoksi suljettu. Kysyntä ei sopeudu tilanteeseen nopeasti, ja hinnat nousevat Keski-Euroopassa.

Suurilla ja kiinteillä sähkömarkkinoilla sähkö virtaisi kitkattomasti halvemmalta alueelta kalliimmalle, eli runsaamman tuotannon seudulta sähköpulan alueille. Esteenä – tai ainakin hidasteena – ovat siirtoverkoston puutteet.

Pullonkaulat olivat ennen ongelmia, nyt ne alkavat tuntua saavutetuilta eduilta. Kun sähköä ei kulje Keski-Eurooppaan sen kysyntää vastaavasti, sähkön hinta on esimerkiksi Suomessa jäänyt alemmaksi kuin etelässä. Tosin ”etu” ei ole aina kansallinen, sillä sähköä ei siirry Norjassa ja Ruotsissa näiden maiden eteläosiinkaan kysyntää vastaavasti, joten etelässä hinnat ovat kovemmat kuin pohjoisessa. Kysyntä on eri paikassa kuin tuotanto.

Norjassa ja Ruotsissa siirtoverkosto oli jo ennen energiakriisiä kytkeytynyt poliittiseen päätöksentekoon ja päättäjien haluihin tiiviimmin kuin Suomessa. Meillä on luotettu enemmän markkinoiden kykyyn ratkaista häiriötilanteita. Norjan sommittelema sähkölinjaus olisi entistä avoimemmin poliittinen ja kansallista etua suojeleva. Jos sähkö ei kulje vapaasti Etelä-Norjasta rajojen taakse, ensi talvena Keski-Eurooppaa odottava kova energiapula ei pääse nostamaan Norjan hintoja taivaisiin.

Kansalliset vastaukset häiriöihin ovat olleet aina reservissä. Nyt Norja toimisi ikään kuin häiriö olisi perusasetus järjestelmälle. Toisaalta Norjasta on tullut Keski-Euroopalle tärkeä kaasuntuottaja, kun Venäjältä tulevat kaasuputket ovat hiljentyneet. Koska Norja ei tarvitse kaikkea tuottamaansa kaasua – toisin kuin sähköä –, Norja myy kaasua yhä enemmän Keski-Eurooppaan ja vuolee nousseiden hintojen aikana valtavat voitot.

Vientirajoitukset ja protektionismi ovat yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Niiden ikävä puoli on, että ne houkuttelevat aina vastatoimia.

Ensi talvena Euroopassa kaivattaisiin rajojen yli yltävää solidaarisuutta. Protektionismin talvi voi tuottaa pitkän aikavälin vahinkoa pyrkimyksille rakentaa toimivat sähkömarkkinat. Se olisi suuri harmi, sillä alkuperäiset perustelut laajoille ja kitkattomille sähkömarkkinoille ovat yhä päteviä, kun kevät koittaa ja sähköä on taas ehkä paremmin saatavilla.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?