Kun sähkö kallistuu, wc-paperin tekeminen ei kannata

Sellun teossa syntyy sähköä myytäväksikin, mutta paperien tuotanto muuttuu kannattamattomaksi

4.9. 2:00 | Päivitetty 4.9. 7:21

Kun koronaviruspandemia iski Suomeen, suomalaiset ryntäsivät kauppoihin hamstraamaan. Ensiksi alkoi loppua vessapaperi. Hätääntyneet ostajat tuskin miettivät, onko alapäähygienialla ja koronalla mitään yhteistä. Ei ollut. Eikä pulaa tullut koskaan.

Nyt muun muassa vessapapereita valmistava Metsä Tissue ilmoitti, että se supistaa tuotantoaan, koska tuotannon tarvitsema energia on nyt liian kallista – pyllynpyyhkimispaperin tuottaminen ei kannata kovimpien hintojen aikaan. Energian ja vessapaperin yhteys on selvä.

Mutta tällä kertaa hamstraus on ollut vähäistä. Sähkö ei liity näköjään suomalaisten mielissä samalla lailla hygieniaan kuin virus. Suomalaiset ovat väärässä.

Taloutta tuntevat käyttävät ilmaisua ”automaattiset vakauttajat”. Yleensä niillä tarkoitetaan julkisen sektorin talouspolitiikan valintoja ja niiden vastavaikutuksia. Esimerkiksi valtion tulojen ja menojen liikkeitä, jotka voivat liikkua suhdanteisiin verrattuna vastasyklisesti, ikään kuin vastavirtaan. Liike tasoittaa taloutta, pehmentää kuoppia.

Sähkömarkkinoillakin tapahtuu hinnan ajamaa tasoittumista – eräänlaista automaattista vakautumista. Kun sähkön tai muun energian hinta kallistuu liikaa, paljon energiaa vaativa tuotanto alkaa vähentyä tai siirtyä sopivaan ajankohtaan. Sähköä riittää silloin paremmin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin ja sellaisiin tarpeisiin, jotka eivät voi siirtyä odottelemaan parempaa aikaa.

Jos Suomi ajautuisi ensi talvena kohti sähkön säännöstelyä, ensiksi alkaisivat luontaisesti hintojen nousun vuoksi hiljentyä ne yritykset, joiden tuotanto ei enää kannattaisi. Ja jos lopulta sähköä pitäisi säännöstellä, kotitaloudet ja ihmisten terveyttä suojelevat toiminnot olisivat viimeiset, joista sähkö loppuisi.

Metsäteollisuus on suuri sähkön kuluttaja Suomessa. Se syö Suomen kulutuksesta noin neljänneksen – mutta se tekee siitä itse puolet. Muutos entiseen on melkoinen.

Tuotantolaitoksia on suljettu viime vuosina, ja tuottavimmat niistä ovat jäljellä. Ne ovat todennäköisesti myös energiatehokkaimpia. Sellutehdas tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Energiasyöppö paperintuotanto on Suomessa kutistunut ja sellun osuus kasvanut.

Toiminta on kuitenkin markkinaehtoista. Paperinteon on kannatettava itse tuotteiden ja energian markkinahinnoilla, eikä sektoria subventoida sellupuolelta, joka ei sähkön hinnasta hätkähdä. Jos toiminta ei kannata, paperikoneet pysäytetään. Tai kuten Metsä Tissuella: pehmopaperien tuotanto seisahtuu.

Mitä kalliimmaksi sähkö muuttuu, sitä tuottavampaa metsäyritysten on myydä sähköä ulos niistä tuotantolaitoksista, jotka tekevät sähköä yli oman kulutuksen. Selluntuotannossa syntyy lämpöä ja sähköä, kun mustalipeää poltetaan. Tämä toiminta ei ole säästä kiinni. Poltosta syntyvää sähköä voi tehdä sähkön hintapiikkien aikana myytäväksikin. Metsäteollisuus on vieläpä niitä toimialoja, jotka voivat siirtää eniten energiaa vaativaa tuotantoa – esimerkiksi mekaanista hiertämistä – halvan yösähkön aikaan.

Vakautus toimii myös rajojen yli. Metsäteollisuus on suurissa vaikeuksissa Keski-Euroopassa, koska siellä alaa on rakennettu enemmän ostoenergian varaan kuin Pohjoismaissa. Esimerkiksi Saksassa tarvitaan paljon kivihiiltä ja kaasua. Kaasun hinta on noussut pilviin, eikä esimerkiksi paperintuotanto kannata. Ranskassa ydinvoimalla tehty sähkö on vähissä, koska voimaloista puolet on huollossa.

Hätäisimmät tulkitsisivat, että energiakriisi parantaa Pohjoismaiden metsäteollisuuden kilpailukykyä. Mutta taas ne automaattiset vakauttajat toimivat. Energiakriisi ja inflaatio heikentävät metsäteollisuuden asiakkaiden maksukykyä ja metsäteollisuuden mahdollisuuksia saada tuotteistaan markkinahinta.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?