Gorbatšov oli suurimmillaan siirtyessään syrjään

Viimeinen neuvostojohtaja oli viime vuosisadan merkkihenkilöitä. Toisille hän on sankari ja toisille täysi konna. Hän ei ollut kumpikaan.

Suomen presidentti Mauno Koivisto (vas.) ja neuvostojohtaja Mihail Gorbatšov tervehtivät yleisöä Gorbatšovin Suomen-vierailulla vuonna 1989.

1.9. 2:00

Viimeinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatšov kuoli tiistai-iltana moskovalaisessa sairaalassa.

Kuolinhetkellä takana oli taas yksi päivä, jona Vladimir Putin oli jatkanut Gorbatšovin runsas 30 vuotta sitten vauhdittamien muutosten kerimistä takaisin. Gorbatšov yritti uudistaa konkurssikypsän ja korruptoituneen Neuvostoliiton, mutta diktatuurin reformointi oli tietenkin mahdoton tehtävä. Neuvostoliitto kaatui, imperiumi hajosi, rautaesirippu nousi ja kymmenet miljoonat ihmiset saivat vapauden. Putinista imperiumin menetys oli katastrofi ja heikkoudesta johtunut virhe, jota piti ehdottomasti paikata. Kaikenlainen vapaus on Putinista epäilyttävää ja valtiolle vaarallista.

Niinpä Gorbatšovin kuolinpäivänä Venäjän laiton suurhyökkäys Ukrainassa jatkui jo seitsemättä kuukautta. Venäjän tunnetuin poliittinen vanki eli oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi oli taas vankilansa eristyssellissä, tällä kertaa ”esittäydyttyään väärin”. Syyttäjät kertoivat vaativansa entiselle toimittajalle Ivan Safronoville 24 vuoden vankeustuomiota maanpetoksesta tapauksessa, jota yleisesti pidetään absurdina ja turvallisuuspalvelu FSB:n lavastamana. Moskovalainen tuomioistuin passitti vallanpitäjien kriitikon Leonid Gozmanin vankeuteen vanhasta Facebook-päivityksestä, jossa hän vertasi neuvostodiktaattori Josif Stalinia natsidiktaattori Adolf Hitleriin.

Gorbatšovin saavutukset olivat muutenkin sulaneet. Aseriisunnasta ei puhuta. Kremlin ja lännen välit ovat huonommat kuin kylmän sodan vuosina.

Gorbatšov (1931–2022) oli viime vuosisadan ehdottomia merkkihenkilöitä. Harva ihminen on jättänyt maailmanhistoriaan yhtä suuren jäljen.

Muistosanoihin vaikuttaa tarkkailukulma. Lännessä Gorbatšov on monien silmissä arvostettu sankari, koska hän antoi itäisen Keski-Euroopan kansantasavaltojen vapautua rauhanomaisesti ja purki brutaalia neuvostosysteemiä. Venäjällä hän on monelle konna, joka antoi suurvallan tuhoutua. Neuvostoliiton romahtaessa vapautuneissa maissa muistetaan, ettei Gorbatšovin tavoitteena ollut hajottaa imperiumia vaan hän oli valmis puolustamaan sitä väkivalloin, kuten tapahtui Tbilisissä vuonna 1989 ja Vilnassa vuonna 1991. Eläkkeellä hän tuki Krimin valtausta.

Hän ei ollut täysi konna, muttei myöskään puhdas sankari.

Nämä käsitykset eivät sulje toisiaan pois. Kun Gorbatšov nousi vuonna 1985 Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeriksi eli maan ykköspaikalle, hän oli kiivennyt läpi julman ja valheelle perustuneen neuvostojärjestelmän. Hänen tavoitteenaan ei ollut kaataa diktatuuria, vaan uudistaa sitä. Länsimaat piti hurmata, kun rahat eivät riittäneet asevarusteluun ja joukkojen pitämiseen itäisen Keski-Euroopan maissa. Lopulta hän tunnusti myös Suomen puolueettomuuden. Monet uudistuksista paransivat ihmisten elämää, mutta Gorbatšovilla oli myös verta käsissään. Hän ei ollut täysi konna, muttei myöskään puhdas sankari.

Gorbatšov erehtyi luullessaan voivansa hallita uudistusprojektiaan. Yhteiskunta kuitenkin vapautti itseään nopeammin ja enemmän kuin mihin valtio oli valmis. Gorbatšovin suurin ansio oli siinä, ettei hän lopulta asettunut esteeksi järjestelmän romahtaessa. Hän oli siihen lopulta liian kunnollinen. Hän siirtyi syrjään, katkerana toki, mutta siirtyi.

Gorbatšov oli Venäjällä laajalti inhottu. Imperiumin menettäminen on ottanut koville Britanniassa ja Ranskassakin, mutta Venäjällä se ahdisti vielä enemmän. Kuten historioitsija Richard Pipes on muistuttanut, venäläisten käsitys itsestään kansakuntana kytkeytyy tiiviisti kuvaan Venäjästä imperiumina. Tämä näkyy edelleen. Monelle Neuvostoliiton romahdus oli myös šokki arjessa, ja he syyttivät kaaoksesta Gorbatšovia.

Gorbatšov oli kuitenkin vaikuttamassa siihen, että venäläiset saivat kokea poikkeuksellista vapautta ja pääsivät irti diktatuurista. Monet venäläiset ymmärtävät tämän. Valitettavasti näistä venäläisistä huomattava osa on nyt maanpaossa tai vankilassa.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?