Säästäminen ei saa leimautua kirosanaksi

Muutaman viime vuoden aikana suhtautuminen julkisen talouden tasapainoon on muuttunut olennaisesti. Nykyään vaaleilla valittu päättäjä tekee poliittisen itsemurhan, jos hän esittää säästöjä.

Valtiovarainministeriö tekee budjettipäällikkö Mika Niemelän johdolla säästöjen ja tulojen kartoituksen. Kartoituksen saalis olisi hyvä lähtökohta seuraavalle hallitukselle.

8.9. 2:00 | Päivitetty 8.9. 6:40

Ennen vanhaan pyrkimys julkisen talouden tasapainoon toi politiikkaan priorisointia, eräänlaiset pelisäännöt. Jos esität uusia menoja tänne, sinua pidetään vastuullisena poliitikkona vain, jos esität myös säästöjä tuonne.

Menestys sääntöjen kunnioittamisessa oli vaihtelevaa, ja osa tarjotuista tasapainotuskeinoista sortui kikkailuun dynaamisilla vaikutuksilla. Mutta sääntöjä yritettiin silti noudattaa, koska yrittämistä arvostettiin.

Viime vuosina suhtautuminen julkisen talouden tasapainoon on muuttunut. Tasapainottamisesta ja kestävyysvajeen korjaamisesta puhutaan periaatteessa, mutta sen eteen ei tehdä mitään käytännössä. Eikä ristiriitaisuudesta rangaista, vaan siitä päinvastoin palkitaan.

Nykyään vaaleilla valittu päättäjä tekee poliittisen itsemurhan, jos hän esittää säästöjä. Jos poliitikko esittää pieniä säästöjä, hänelle nauretaan. Ja jos hän esittää suuria säästöjä, muut poliitikot kutsuvat esittäjää äänestäjän viholliseksi.

Menojen karsiminen on vaikeaa, koska valtion budjetissa on vähän täysin turhia menoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki menot olisivat täysin välttämättömiä – vaikka kyseisistä menoista hyötyvät voivatkin niin väittää. Siinä välissä on enemmän tai vähemmän tärkeitä menoja, jotka pitää asettaa tärkeysjärjestykseen. Se on poliitikkojen tehtävä.

Sanna Marinin (sd) hallitus lupasi hallitusohjelmassaan pyrkiä taittamaan Suomen velkaantumisen. Velkasuhde ei ole vieläkään huono verrattuna muihin euromaihin, mutta todellisia ja vaikuttavia päätösperäisiä tasapainotuskeinoja ei ole tarjottu. Velkasuhdetta ovat korjanneet muun muassa inflaatio ja hyvän suhdanteen tuoma korkea työllisyysaste.

Hallituksen puolustukseksi on sanottava, että koronaviruspandemia, Ukrainan sota ja energiakriisi eivät jättäneet paljon mahdollisuuksia tasapainoiseen talouspolitiikkaan – tai edes politiikkaan.

Energiakriisin ja inflaation torjuntakeinoissa alkaa kuitenkin olla yhä enemmän astian makua. Kriiseistä riippumattomia menoja on lisätty usean miljardin euron arvosta. Ensi vuoden budjetista tehtiin tietoisesti ja inflaation varjolla vaalibudjetti.

Hallitusohjelmassa kerrottiin, että hallitus valmistelee päätöksensä ”huolellisesti ja tutkimustietoon pohjautuen”. Eipä näytä siltä.

Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Jouko Vilmunen kertoi Kauppalehden haastattelussa (3.9.), että hallitus ei noudata saamiaan talousneuvoja. ”Suomen hallitus ei kanna mitään huolta siitä, että velan kasvu jatkuu. Taakkaa vain siirretään tulevien sukupolvien maksettavaksi”, hän sanoi.

Erityisen ongelmallista on, ettei oppositiokaan vaalien lähestyessä oikein uskalla arvostella menoja tai vaatia säästöjä. Tällä vaalikaudella, kriisien keskellä ja nollakorkomaailmassa talouspolitiikan vanhat pelisäännöt ovat mädäntyneet. Eteen tuleviin ongelmiin on vastattu kerta toisensa jälkeen tapauskohtaisesti ja ottamalla lisää velkaa.

Talouspolitiikan vanhat pelisäännöt ovat mädäntyneet.

Oppositio motkottaa velasta, mutta ei esitä konkreettisia säästöjä tai tasapainotuskeinoja. Uskallusta ja vastuunottoa riittää vain puolivillaiseen huokaukseen: meidän puolue kasvattaisi taloutta, ja kasvu hoitaisi velkavaivat. Mukavaa, kivutonta – ja loppujen lopuksi petollista. Suomen potentiaalinen pitkän aikavälin talouskasvu ei riitä millään tähän.

Ensi kevään vaaleihin kaikki puolueet suuntautuvat nykyisten puheiden perusteella linjauksilla, joita olisi ennen vanhaan pidetty talouspoliittisesti vastuuttomina. Kuten Vilmunen tulkitsee, velkasuhde ei ole varsinainen ongelma vaan ajattelutapa, joka vahvistui tällä vaalikaudella ja joka todennäköisesti periytyy seuraavallekin hallitukselle. Ehkä myös sitä seuraavalle.

Arvoisa äänestäjä! Nyökkää arvostavasti, kun huomaat konkreettisia lupauksia päätöksistä, jotka säästävät todistetusti kuntien ja valtion menoja. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja sote-uudistuksen korjailusta voisi aloittaa.

Tärkeintä on, että ajattelutapa muuttuu. ”Säästäminen” ja ”tasapainoinen talous” eivät ole kirosanoja, eikä menojen priorisointia pidä ohittaa rahaa lotraamalla.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?