Julkinen valta tiukentaa otettaan ja hamuaa taloudessa itselleen lisätilaa, markkinatalous saa väistää

Politiikka on huono luopumaan saavuttamistaan läänityksistä. Eikä ketään tunnu kiinnostavan pohtia, mitkä tehtävät valtiolle perustellusti tulevaisuuden maailmassa kuuluvat ja mitkä eivät.

18.9. 2:00 | Päivitetty 18.9. 10:27

Yksityisen ja julkisen sektorin välinen tasapaino on muuttunut Euroopan maissa ja EU:ssa viime vuosina. Julkinen valta on ottanut vaivihkaa enemmän tilaa ja markkinatalous on saanut väistää.

Euroopan unionissa vapaita markkinoita kannattavat maat vähenivät, kun Britannia jätti unionin. Britannia oli talouden perussuuntaa koskevissa ajatuksissa hyvä liittolainen Pohjoismaille. Brexitin jälkeen tilaa on ottanut ranskalais-saksalainen valtiojohtoisuus, ranskalaisittain sanoen dirigismi. Sillä tarkoitetaan ajatusta, jonka mukaan markkinat palvelevat parhaiten kansaa, jos politiikka tuo talouden ahnaisiin pyrkimyksiin järjen ja kohtuuden.

Koronaviruspandemian aikana valtiot joutuivat pelastamaan yrityksiä. Avun ehtoihin oli sisäänrakennettuna poliittisia näkemyksiä siitä, mitä kannattaa pelastaa ja millä ehdoilla. Poliittiset päättäjät kertoivat myös, milloin palveluyritykset ovat auki ja milloin kiinni. Päättäjät kykenivät ilman merkittäviä vastalauseita sanomaan, miten työvoima voi liikkua yritysten ja kodin välillä.

EU hyväksyi valtavan elpymispaketin, jonka tärkein tavoite ei ollut pandemian vaurioiden paikkaaminen vaan se, että paketin tukiehdot tekivät helpommaksi ohjailla jäsenmaiden elinkeinoelämää. Lisää ohjailua tulee EU:n isossa ilmastopaketissa.

Tuuli ei päässyt kääntymään. Siihen ei ollut edes aikaa. Seuraavaksi iskivät Ukrainan sota ja inflaatio. Yksi hyvä esimerkki valtion kasvavasta roolista on energiayhtiö Fortum. Ennen ylpeästi maailmanmarkkinoita valloittanut yritys ajautui politiikan välikappaleeksi. Fortumin tytär Uniper ei ollutkaan enää vapaiden markkinoiden toimija vaan Saksan energiahuollon kannalta välttämätön yritys, joka pitää kansallistaa. Uniperistä ja Fortumista väänsi kaksi eurooppalaista hallitusta, ja toinen niistä saneli pelastamisen ehdot. Fortum palasi maitojunassa ”valtionyhtiöksi”.

Energiakriisi nostaa valtioiden asemaa muuallakin. Ranska päätti valtiollistaa ydinvoimaloita hallinnoivan sähköyhtiö EDF:n.

Ukrainan sodan vuoksi monet hallitukset tekivät Venäjällä toimiville yrityksille selväksi, että niiden pitäisi sulkea kaikki toimintansa idässä.

Inflaation hillitsemisen nimissä hallitukset eri puolilla Eurooppaa ovat asettaneet hintakattoja energialle. Kauas on jäänyt se aika, kun sähkön piti olla normaali markkinoilla myytävä tuote ja Eurooppaan himoittiin markkinaehtoisia sähkömarkkinoita.

Maatuulivoimasta tuli halvin sähkön tuotantomuoto muun muassa siksi, että markkinat olivat ohjanneet investointeja tuuleen ja alan teknologian kehittämiseen. Viime päivinä Euroopan päättäjät ovat miettineet, miten halpojen tuotantokustannusten ja kovien voittojen tuotantomuodolta saataisiin niistettyä voitot pois ja jaettua äänestäjille.

Myös Kiina ajaa valtiota isompaan rooliin. Euroopan päättäjät haluavat suojata maitaan kiinalaiselta kilpailulta ja Kiinasta tulevilta yritysostoilta. Tämä tulee muuttamaan EU:n kilpailupolitiikkaa protektionistisemmaksi. Eurooppalaisen kuluttajan suojelemisen rinnalle tulee kilpailu- ja teollisuuspolitiikassa eurooppalaisen tuotannon suojeleminen.

Nollakorkomaailma teki valtion laajentumisen mahdolliseksi: omaa ja lainattua rahaa riitti uusien vastuiden ottamiseen.

Valtion kasvavalle roolille on monia hyviäkin selityksiä. Ongelmallista on kuitenkin se, että politiikka on huono luopumaan läänityksistään. Eikä ketään kiinnosta pohtia, mitkä tehtävät valtiolle perustellusti tulevaisuuden maailmassa kuuluvat ja mitkä eivät.

Huomaamaton kehitys jatkuu. Jos julkinen kasvaa ja ulottaa lonkeronsa yhä laajemmalle yhteiskuntaan samaan aikaan kun Euroopan huoltosuhde heikkenee, lopputulos voi olla kallis. Eurooppa velkaantuu, ja markkinoiden kyky tarjota tuottavuuden kasvua heikentyy.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?