Jos Saksa haluaa, Saksa maksaa

Uniperin kansallistamisessa mitataan sitä, kuinka paljon suomalainen veronmaksaja osallistuu Saksan energiakriisin hoitoon. Siksi Suomen hallituksen on otettava näkyvä rooli.

Uniperin hiilivoimala Alankomaissa.

17.9. 2:00 | Päivitetty 17.9. 9:04

Omaisuudensuoja on turvattu Suomen perustuslaissa. Omaisuus saa suojan myös Saksan liittotasavallan perustuslaissa. Molemmissa maissa omaisuutta voidaan ottaa valtion haltuun, mutta silloin on maksettava korvauksia. Suoja ulottuu myös ulkomaalaisten omistuksiin.

Suomen hallituksen tehtävä on katsoa, että jos Saksa kansallistaa Fortumin pääomistaman energiayhtiö Uniperin, siitä maksetaan korvaukset. Saksan perustuslain mukaan korvausta määriteltäessä on suhteutettava toisiinsa yleinen etu ja haltuunotosta kärsivän etu. Jälkimmäistä mittaa muun muassa se, että Fortumin kautta Uniperiin on jo kiinnitetty suurempi summa kuin Suomen hävittäjiin ja kansallistaminen veisi todennäköisesti Fortumilta ison siivun kannattavaa tuotantoa, uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa.

Vaikka Suomen valtio ei olekaan kansallistamisneuvottelujen osapuoli muodollisesti, Fortumin pääomistajan edustajan, Suomen hallituksen, pitää tosiasiallisesti osallistua. Ja paljon jämerämmin kuin heinäkuussa, kun Uniperia pelastettiin. Tässä ratkaistaan se, kuinka paljon suomalainen veronmaksaja osallistuu Saksan energiakriisin hoitoon.

Kesän pelastuspaketissa määriteltiin Fortumille tärkeitä, tappioita rajaavia reunaehtoja, mutta niillä ei ole juridiikan suojaa. Kun sitä ei ole, Suomen hallituksen on astuttava näkyvästi esiin. Heinäkuussa Saksa teki nimenomaan näin, kun liittokansleri Olaf Scholz kertoi, mitä on sovittu. Suomen poliittinen vastaus jäi tuolloin puolisieluiseksi.

Suomi on kerännyt vuosikymmeniä goodwilliä – hyvää mainepääomaa – toimimalla rakentavasti Euroopan unionissa. Nyt tätä pääomaa on käytettävä, vaikka se vaatisi epärakentavaa käytöstä.

Jälkiviisas huomaa sekä Fortumin että Saksan tehneen huonoja valintoja, eikä niistä voi syyttää vain olosuhteita. Fortum keräsi tietoisesti itselleen kohtuuttoman paljon Venäjä-riskiä. Riskiä lisättiin jopa Krimin valtauksen jälkeen.

Mutta niin paljon jää myös Saksan valtion piikkiin, että piikin täytyy näkyä kansallistamisneuvotteluissakin. Saksa päätti sulkea maan ydinvoimalat, mikä osoittautui umpipölhöksi, Eurooppaa vahingoittavaksi valinnaksi. Saksa ripusti oman taloutensa roikkumaan venäläisestä energiasta, mikä oli myös lyhytnäköistä typeryyttä.

Edes näin kauas ei tarvitse mennä Saksan aiheuttamia ongelmia etsiessä. Saksa olisi voinut viedä äkkijyrkästi nousseet kaasun hinnat käyttäjien laskuun ajoissa. Saksa ei kuitenkaan sitä tehnyt. Uniperille tehdyssä heinäkuun pelastuspaketissa kuluttajahintojen nostoa lykättiin lokakuun alkuun, vaikka aika yleisesti jo arvioitiin, että Venäjä lopettaa kaasun myynnin länteen kokonaan tätä aiemmin. Hintojen nostaminen on Saksan päättäjille edelleenkin niin vaikea valinta, että se lykkääntynee lokakuun alusta myöhemmäksi. Tämä aiheuttaa valtavat tappiot Uniperille ja on nähtävästi yksi syy kansallistamisneuvotteluihin.

Uponneiden kustannusten harha ajaa ihmisiä ja yrityksiä jatkamaan entisellä polulla sen vuoksi, että valittuun strategiaan on sitouduttu ja sen eteen on tehty sekä taloudellisia että henkisiä uhrauksia.

Jos Fortum saa takaisin edes alkuvuonna Uniperille antamansa lainan ja takaukset, ratkaisu voi olla lopulta helpotus. Fortum palaisi kotiin valtavia alaskirjauksia köyhempänä, pohjolan sähköverkkojen myynnistä saamansa perinnön haaskanneena ja pörssiarvoaan hukanneena. Mutta sekin on selvää, että yhtiö ei saa sen kummemmin Venäjän kuin Saksankaan bisneksistään enää bisnestä eivätkä Suomen veronmaksajat osinkoja Fortumin maailmanvalloitusreissulta. Minkä Venäjä aloitti, sen Saksa lopettaisi. Haaveet kaatuu.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?