Hoitajien työtaistelussa on kyse rahasta eikä arvostuksesta

Hoitajaliitot väittävät, että palkankorotuksissa mitataan hoitoalojen arvostus. Sellainen ajatustapa taipuu huonosti kompromisseihin.

Superin puheenjohtaja Silja Paavola ja Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen johtivat joukkojaan hoitajien mielenilmauksessa.

24.9. 2:00 | Päivitetty 24.9. 6:35

Hoitajien työtaistelu lähestyy kiehumispistettä. Hoitajajärjestö Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ilmoitti olevansa surullinen, vihainen ja pettynyt potilasturvallisuuslaista ja ihmetteli, miksi eduskunta turvautui näin äärimmäiseen keinoon. Vastaus: koska hoitajaliitot eivät jättäneet hallitukselle muuta mahdollisuutta.

Tehy ja Super ovat käyneet työtaisteluaan voitonvarmuutta uhkuen. Ne paljastivat jo keväällä suunnitelmansa tehdä asiasta hoitajien ja hallituksen välinen. Ilmeisesti hoitajaliitot laskivat, ettei naisvaltainen vasemmistohallitus pysty panemaan vastaan eduskuntavaalien lähestyessä.

Kentällä on kierrätetty pääministeri Sanna Marinin (sd) vuonna 2018 kirjoittamaa twiittiä: ”Naisten pitäisi mennä yleislakkoon, jotta naisvaltaisten alojen palkkakehitys ja arvostus saataisiin ylös kuopastaan. Suomi pyörii pientä palkkaa saavien ja palkatonta työtä tekevien naisten uurastuksella.”

Marinin vanha twiitti tiivistääkin hyvin ajatustavan, johon hoitajaliitot ovat työtaistelunsa perustaneet: siitä on pyritty tekemään kansanäänestys naisvaltaisen alan arvostuksesta.

Hoitajaliitot lähtivät omille teilleen keväällä, kun ne hylkäsivät kunta-alan sopimuksen, joka takasi kuntatyöntekijöille viitenä vuotena noin prosenttiyksikön yleistä linjaa suuremmat korotukset. Puheenjohtaja Rytkönen sanoi silloin suoraan, että hoitajat haluavat suuremmat korotukset vain itselleen, ei muille. Jos arvostuksesta puhutaan, eivätkö hoitajaliitot arvostaneet pienipalkkaisten varhaiskasvattajien ja kirjastonhoitajien työtä?

Hoitajaliittojen valitsema linja on herättänyt raivoa ammattiyhdistysliikkeessä, jossa palkansaajien solidaarisuudesta on haluttu pitää kiinni edes puheiden tasolla. Lopullisesti pinna paloi, kun hoitajaliitot pakottivat lainsäätäjän töihin kohdistamalla lakonuhan sairaaloiden teho-osastoihin ja kieltäytymällä suojelutyön antamisesta. Hoitajien toimien pelätään lisäävän kannatusta lakko-oikeuden rajoittamiselle, mitä oikeiston puolelta on ennenkin esitetty. Tähän asti ay-liike on onnistunut torjumaan vaatimukset joukkovoimalla ja korostamalla yhteiskuntavastuutaan, mutta jatkossa se on vaikeampaa.

Arvostuksesta puhuminen on hoitajilta ymmärrettävää, sillä lääkärit ja sairaanhoitajat ovat aina kärkipäässä Suomen Kuvalehden ammattien arvostus -kyselyissä. Se ei tosin taida selittyä vain tehtävien vaatimalla koulutuksella vaan sillä, että terveys on ihmisille niin tärkeä asia.

Ammattien arvostus ei korreloi kovin hyvin palkkojen kanssa, sillä työmarkkinoilta puuttuu mekanismi, jolla arvostus muutettaisiin rahaksi. Jos sellainen olisi, parempia palkkoja kannatettaisiin varmasti niin poliiseille, varhaiskasvattajille kuin monille muillekin raskaan työn raatajille. Esimakua siitä saatiin, kun kansanedustajat pääsivät potilasturvallisuuslaista puhuttaessa kertomaan, miten kovasti hoitajia tukevat.

Hoitajaliitot ovat valinneet strategian, jossa ne puhuvat rahan sijasta alan ja naisten työn arvostuksesta. He ovatkin saaneet yleisöltä tukea identiteettipolitiikan hengessä – kukapa ei hoitajia arvostaisi! Linja on kuitenkin riskialtis, sillä se taipuu huonosti kompromisseihin. Työmarkkinapöydässä neuvotellaan prosenteista, mutta arvostuksesta on vaikeampi tinkiä. Työtaistelun pitkittyessä katkeruus on alkanut nousta pintaan. Se näkyy hoitajien irtisanoutumisuhkauksissa ja siinä, että potilasturvallisuuslakia on nimitelty ”pakkotyölaiksi” tai ”orjalaiksi”.

Kaikki työtaistelut loppuvat joskus. Jollain tavalla tästäkin umpikujasta on neuvoteltava tie ulos, sillä on vaikeaa uskoa, että hallitus antautuisi työtaistelun edessä niin kuin hoitajaliitot toivovat. Pääministeri Marinille tilanne on vaikea, kiusallinenkin, mutta hän on osoittanut tiukoissa paikoissa ennemmin hyökkäävänsä kuin alistuvansa. Potilasturvallisuuslain säätäminen oli siitä selvä signaali.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?