Fortum joutui tulemaan maitojunalla takaisin Saksasta

Fortum irtosi Uniperistä ja Saksasta. Hinta epäonnistuneesta maailmanvalloituksesta oli kova.

Saksan talousministeri Robert Habeck kertoi Uniper-kaupoista keskiviikkona aamulla.

21.9. 14:30

Valtioiden huoltovarmuuden kannalta tärkeimmät energiayhtiöt siirtyvät kotivaltioidensa huomaan energiakriisin myrskyssä. Fortum tulee lähemmäs Suomea, ydinvoimayhtiö EDF Ranskan kainaloon, ja Saksa kansallistaa Uniperin.

Seuraava siirto voi olla energianationalismi: jos energiasta tulee talvella pula, valtiot alkavat suojata kansallisia intressejään ja estävät energian virtauksen rajojensa yli. Enteitä tästä on jo Keski-Euroopassa. Energianationalismi olisi isku EU:n yhtenäisyydelle, jota tarvittaisiin nyt erityisen paljon.

Saksa kansallistaa Uniperin valtavalla pelastuspaketilla. Siitä sovittiin yhtiön pääomistajan eli suomalaisen Fortumin kanssa. Kansallistaminen – tai oikeastaan pakkomyynti – on nolo loppu Fortumin maailmanvalloitukselle. Matkalla hukkuivat Pohjolan sähköverkkojen myyntivoitot, Uniperin Venäjän-bisnekset, Uniperin osakkeiden arvo sekä energiakauppa Saksassa. Matkalippu maitojunaan tuli sentään hyvityksenä. Saksa maksaa kahdeksan miljardia euroa, ja Fortum kuittaa summalla antamansa lainat sekä takaukset Uniperille. Fortum saa ostohintaan verrattuna pilkkahinnan Uniperin osakkeista.

Tämä oli Suomelle ja Fortumille silti sekä minimi- että maksimitulos. Vastassa oli vahvempi neuvotteluosapuoli, jolla oli pelissä valtava kansallinen etu.

Fortumin Uniper-seikkailuun on haettu syyllisiä. Kukaan ei ilmoittaudu, vaikka suomalaisen yrityshistorian kalleimman virheen tekijälle olisi mainetta tarjolla.

Vahvoja ehdokkaita olisivat Fortumin entinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark sekä hallituksen entinen puheenjohtaja, Saksan liike-elämän tuntija ja pitkäaikainen fortumilainen Sari Baldauf.

Syyllisyyspohdintoja pidetään usein hyödyttömänä jälkiviisasteluna. Varsinkin syyllisiksi epäillyt pitävät. Kukapa olisi arvannut sodan syttyvän ja Venäjän käyttävän energia-asetta?

Fortum-tapaus voi kertoa jotain opettavaistakin, jos jälkiviisaus kuitenkin sallitaan. Kun yritys kerää yhtäkkiä ison kassan – kuten Fortum sähköverkkojen myynnillä –, rahaa harvoin jätetään makaamaan. Rahan makuuttajaa eivät omistajat kiittäisi.

Fortum lähti ottamaan riskiä tietoisesti ja vedoten omistajiensa etuun. Baldauf ja Lundmark kertoivat Talouselämän haastattelussa vuonna 2017, että kaupan tärkein ajuri olivat tarjolla olleet valtavat osingot.

Vastuunkantajia ei kuulu, ei näy.

Kun seuraavaa siirtoa mietitään, yrityksen johdon tulkinnat painavat paljon, jos omistaja on passiivinen. Samassa haastattelussa kaksikko kertoi, että Venäjällä ei ole ollut yllätyksiä ja että suurimmat vaarat liittyvät EU:n liikaan sääntelyyn. Tätä näkemystä ei kyseenalaistanut kukaan, jolla olisi ollut Fortumiin vaikutusvaltaa.

Fortum oli sivustakatsovien omistajien yhtiö, jolta kyllä toivottiin rahaa. Kun Suomen hallituksen entiset ministerit ja omistajaohjauksen virkamiehet nyt kertovat, että he eivät tienneet kaupoista etukäteen, se ei vapauta heitäkään moitteista – olisi pitänyt tietää, olisi pitänyt hoitaa omat vastuut.

Jos Uniperin osto, sen isot fossiilienergian aiheuttamat maineriskit ja altistuminen Venäjän-toimintojen ongelmille kuuluivat Fortumin toimivan johdon toimivaltaan ja tulivat ilmoitusasiana omistajille, silloin käytännössä kaikkien valtionyhtiöiden kaikki siirrot ovat omistajaohjauksen kiinnostuksen ulkopuolella.

Jos edes tällainen riskiä suuresti keskittävä strategian muutos ja siirtyminen sekä Venäjän että Saksan kansallisen intressin lähituntumaan ei omistajia kiinnosta, niin mikä kiinnostaa? Se on kallis oppi, joka tästä matkasta jäi käteen.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?