Haavoitettu Venäjä on vaarallinen vihollinen

Ukraina on onnistunut kääntämään sodan kulun. Tappion pelko voi tehdä Venäjästä entistäkin arvaamattomamman.

Ukrainalaissotilaat vapauttivat Lymanin kaupungin Ukrainassa.

6.10. 2:00 | Päivitetty 6.10. 14:57

Ukrainan joukkojen eteneminen ensin Harkovan alueella ja nyt etelässä on herättänyt toiveita siitä, että sota on kääntymässä ratkaisevasti Venäjän tappioksi. Venäjä joutui tunnustamaan ahdinkonsa, kun se lähti paikkaamaan harvenneita rivejään osittaisella liikekannallepanolla. Pikavauhtia värvätyt sotilaat eivät kuitenkaan tilannetta muuta, sillä he ovat huonosti koulutettuja, huonosti varustettuja ja huonosti motivoituneita.

”Venäjä on nyt häviämässä. Se on objektiivinen tosiasia, jonka voi myöntää jokainen, joka seuraa sodan tapahtumia”, arvioi (HS 3.10.) Venäjän asevoimien asiantuntija Michael Kofman. Samanlaisia arvioita ovat esittäneet monet amerikkalaiset sotilasasiantuntijat.

Ukrainan menestys johtuu voimasuhteiden keikahtamisesta maan eduksi. Ukraina määräsi liikekannallepanon helmikuussa, joten se on ehtinyt kouluttaa ja varustaa armeijan, joka on selvästi Venäjän murjottuja joukkoja vahvempi. Ukrainan strateginen asema on myös edullinen, sillä Venäjä joutuu paikkailemaan rintamien aukkoja siirtelemällä joukkojaan maan ympäri pitkiä reittejä. Siksi edessä on lähiaikoina luultavasti lisää hyviä uutisia, joista tärkeä olisi Hersonin valtaaminen takaisin.

Venäjällä ei ole keinoja saada menettämäänsä sotilaallista yliotetta itselleen lähiaikoina. Se johtaa vastakkaisiin kierteisiin, jossa voitot vahvistavat ukrainalaisten päättäväisyyttä ja tappiot heikentävät venäläisten taisteluhalua. Venäjän armeijan nopeakin romahdus on mahdollinen.

Samalla täytyy muistaa, että sota on arvaamaton. Jos Venäjä onnistuu pysäyttämään Ukrainan etenemisen, se voi kaivautua asemiin keräämään voimiaan. Talven aikana asiat voisivat maailmassa muuttua ja Venäjä voisi varustaa uusia joukkoja.

Yhä polttavampi kysymys on, mitä Venäjän presidentti Vladimir Putin tekee, jos tappio taistelukentällä näyttää väistämättömältä. Liittämällä Ukrainan alueita Venäjään ”ikuisiksi ajoiksi” Venäjä teki perääntymisen itselleen – tai ainakin Putinille – entistä vaikeammaksi. Itämeren kaasuputkien räjäytykset saattoivat olla keino, jolla Venäjä halusi osoittaa olevansa valmis mihin vain.

Venäläisten on ollut vaikeaa hyväksyä epäonnistumista armeijalta, jonka varaan kansallista itsetuntoa on rakennettu. Siksi syylliset takaiskuihin tulee löytää ja ”kunnia” palauttaa. Tämä prosessi voi edetä arvaamattomiin suuntiin.

Virallisessa ydinasedoktriinissaan Venäjä on ilmoittanut turvautuvansa ydinaseisiin vain, kun maan olemassaolo on uhattuna. Sen rinnalla on kuitenkin koko ajan ollut toinen malli, jossa taktisia ydinaseita käytetään hyökkäyksen tukena. Tässä ”escalate to de-escalate” -strategiassa vastapuoli pakotetaan perääntymään ydinaseilla uhkaamalla. Sitä varten Venäjä on hankkinut arsenaaliinsa erikokoisia räjähteitä melko pienistä pommeista tuomiopäivän aseisiin.

Ydinpommi voitaisiin räjäyttää Ukrainassa jossain syrjäseudulla niin, että kuolonuhrien määrä jäisi melko pieneksi. Räjäytys sisältäisi uhkauksen, että suurempi pommi osuu suureen asutuskeskukseen, ellei Ukraina luovu taistelusta. Puheessaan viime perjantaina Putin muistutti amerikkalaisten käyttäneen ydinaseita tällä tavalla Hiroshimassa ja Nagasakissa.

Näiden kahden tilanteen tärkeä ero on siinä, ettei Japanilla ollut vuonna 1945 liittolaisia eikä voiton mahdollisuuksia, mutta Ukrainalla on. Ukraina onkin sanonut, ettei aio alistua edes ydinasekiristykseen. Venäjän uhkausten edessä antautuminen olisikin tuhon tie, sillä seuraavaksi maa voisi turvautua samaan keinoon muualla, vaikkapa Baltiassa.

Amerikkalaiset ovat viestittäneet Kremlille, että ydinaseen käyttö johtaisi äärimmäisiin seurauksiin. Se voisi tarkoittaa massiivista vastaiskua tavanomaisilla aseilla sekä Venäjän julistamista kansainväliseksi paariavaltioksi, ihmiskunnan viholliseksi.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita