Britannia ikävöi vakauden aikaa

Britannia saa alkavalla viikolla jo viidennen pääministerinsä sitten vuoden 2016. Konservatiivipuolueen sisäinen hajaannus aiheuttaa epävakautta koko maalle.

23.10. 2:00 | Päivitetty 23.10. 8:03

Britannia on yksi vankimmista ja vauraimmista länsimaisista demokratioista. Se on maa, jonka apu, panos ja solidaarisuus Euroopassa ovat käyneet entistäkin tärkeämmiksi nykyisinä sotaisina aikoina.

Britannian kansainvälisen painoarvon huomioon ottaen onkin eriskummallista, kuinka sekaisin maan sisäpolitiikka on. Britannia on saamassa alkavalla viikolla jälleen uuden pääministerin. Pääministeristä tulee jo kolmas tämän vuoden aikana ja viides sitten vuoden 2016.

Britit itse ovat olleet ensimmäisinä ruoskimassa johtajiaan ja maataan poliittisesta epävakaudesta. Ulkopuolisten ei tarvitse heille erikseen kertoa, että johtajamylly jauhaa aivan liian nopeasti.

Konservatiivipääministeri Liz Truss ilmoitti torstaina erostaan vain runsaan kuuden viikon vallassaolokauden jälkeen. Niin ikään pelkällä konservatiivipuolueen mandaatilla valittavalla seuraajalla tulee olemaan vaikeat ajat edessä. Konservatiivien kannatus on romahtanut. Oppositio vaatii yhä äänekkäämmin ennenaikaisia parlamenttivaaleja.

Poliittisen epävakauden taustalla on vallassa olevan konservatiivipuolueen sisäinen hajaannus. Eri ryhmittymät ottavat mittaa toisistaan, eikä loppua näy. Kaksipuoluejärjestelmässä valtapuolueen ongelmista tulee koko maan ongelmia.

Entinen konservatiivipääministeri David Cameron yritti suitsia puolueen euroskeptistä siipeä, mutta kompastui omaan näppäryyteensä ja joutui eroamaan hävittyään epäonnisen EU-kansanäänestyksen kesällä 2016. Cameronin seuraaja Theresa May puolestaan yritti edistää EU-eroa konservatiivien kiistellessä keskenään siitä, minkälaisen brexitin puolue oikein haluaa. May joutui eroamaan vuonna 2019.

Seuraaja eli Boris Johnson vei konservatiivit suureen vaalivoittoon ja viimeisteli brexitin, mutta edes tämä ei yhdistänyt puoluetta. Johnsonin persoona jakoi konservatiiveja, ja kohut söivät uskottavuutta. Heinäkuussa 2022 oli Johnsonin vuoro taipua ilmoittamaan erostaan.

Seuraaja eli Liz Truss yritti viedä konservatiivihallitusta entistä enemmän oikealle, mutta markkinavoimat ja yleinen mielipide panivat vastaan. Luottamus Britannian hallituksen taloudenpitoa kohtaan hupeni hetkessä.

Sekä pääministerin että puolueen suosio hupenivat sitä mukaa, kun punta heikkeni ja asuntolainojen korot nousivat. Konservatiivipuolueen oikeistosiipi joutui huomaamaan, että matalat verot, vähäinen sääntely ja julkisten palvelujen leikkaaminen eivät vedonneetkaan tavallisiin äänestäjiin.

Konservatiivien jatkaessa sisäistä jaakopinpainiaan Britannian työväenpuolue odottaa jo malttamattomasti paluuta valtaan. Trussin seuraaja joutuu olemaan varsinainen ihmeidentekijä, jotta hän pystyisi nostamaan konservatiivien kannatusta ja tukkimaan labourin johtajan Keir Starmerin tien Downing Streetille eli pääministeriksi.

Runsaat pari vuotta työväenpuoluetta johtanut Starmer on vienyt labouria päättäväisesti kohti poliittista keskustaa. Sieltä löytyvät ne äänestäjät, joita työväenpuolue tarvitsee vaalivoittoon. Labourissa on vihdoin ymmärretty, ettei se voita parlamenttivaaleja vasemman siiven agendalla. Yhtä lailla pääministeri Liz Trussin lyhyellä kaudella on huomattu, ettei konservatiivipuolue menesty siirtymällä entistä enemmän oikealle. Se, mikä maistuu puolueaktiiveille, ei maistu koko kansalle.

Kokeilujen jälkeen kaikilla onkin paluu kohti poliittista keskustaa.

Oppimisprosessia nopeuttanee yleinen mielipide. Äänestäjien kärsivällisyys on lopussa. Aika on kypsä muutokselle. Kaivattu muutos ei tarkoita – niin kuin Truss virheellisesti luuli – räväköitä uudistuksia, vaan paluuta vakauden aikaan.

Poliittisesta ennakoitavuudesta ja jopa tylsyydestä tulee seuraavien parlamenttivaalien valtti.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita