Tasapainoinen julkinen talous on köyhän etu

Seuraavan hallituksen on aloitettava työ, joka johtaa talouden tasapainon palautumiseen.

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä esitteli keskiviikkona ministeriön ideoita julkisen talouden tasapainottamisesta.

4.11. 2:00

Seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on jo nyt tiedossa. Hallituksen on aloitettava työ, joka johtaa Suomen julkisen talouden tasapainon palautumiseen. Menojen ja tulojen tasapaino turvaisi sen, että Suomella on varaa pitää yllä ja kehittää hyvinvointivaltiota. Velkaantuva, ikääntyvä ja tuottavuudeltaan puutteellinen kansantalous ei kestä ulkoisia sokkeja eikä pysty takaamaan hyvinvointivaltion palveluita.

Hyvinvointivaltion maksukriisistä kärsisivät eniten yhteiskunnan haavoittuvimmat jäsenet. Tasapaino on erityisesti heidän etunsa. On nurinkurista, että velkaantumisen vaaroja vähättelevät erityisesti ne, jotka ovat ilmoittautuneet innokkaimmin puolustamaan hyvinvointivaltiota ja tulonsiirtojen varassa eläviä. Esimerkiksi Ruotsissa vasemmisto on perinteisesti tukenut kasvua ja tasapainoa edistäviä talouspolitiikan valintoja.

Tasapaino on horjahtanut nykyisen hallituksen aikana sekä hyvistä että huonoista syistä – sekä koronaviruspandemian kaltaisten ulkoisten sokkien että poliittisten lyhyen tähtäimen tarpeiden vuoksi. Nollakorkomaailmassa poliittisista valinnoista oli varaa luopua. Ongelmat ostettiin pois rasittamasta monipuoluehallitusta. Kun yksi hallituspuolue sai tavoitteeseensa rahaa, toisellekin annettiin. Velka ei maksanut mitään.

Nyt maksaa. Lainojen hoitokulut imevät rahaa kiihtyvään tahtiin, eikä tämä tilanne muutu. Korot kuuluvat normaaliin talouteen.

Valtiovarainministeriön työryhmä esitteli keskiviikkona ideoitaan, joilla velkaantumista hillittäisiin. Päämääränä on saada valtion ja muun julkisen sektorin velkaantumisen kasvu kuriin 2020-luvulla.

Ideoiden tausta-ajatus kertoo paljon siitä, miltä suomalainen politiikka on viime aikoina ulospäin näyttänyt. Ministeriö kaipaa rahan käyttöön raameja, sääntöjä ja kehikkoja. Rajoituksia, joihin hallitukset sitoutuisivat ja joita ne noudattaisivat sekä hyvinä että huonoina aikoina. Logiikka on siis, että jos poliitikot eivät suostu sitomaan omia käsiään, he käyttävät niitä etujen jakamiseen omilleen.

Asenteesta on turha syyttää vain nykyistä hallitusta. Vastasykliseen talouspolitiikkaan eivät ole kunnolla kyenneet muutkaan hallitukset: hyvinä aikoina hyvää jaetaan äänestäjille, eikä säästetä pahan päivän varalle. Hyvinä aikoina ei myöskään tehdä niitä rakenteellisia uudistuksia, jotka auttaisivat huonoina aikoina.

Kehitys on syövyttävää. Politiikan pitäisi olla arvovalintoja ja priorisointeja: koska tämä asia on kokonaisuuden kannalta hyvä, tingimme näistä vähemmän tärkeistä asioista. Vaaleissa on vaikeaa menestyä vastuullista ja tasapainoista talouspolitiikkaa lupaamalla, kun äänestäjät on totutettu makeaan.

Tällä hallituksella oli sodan, inflaation ja pandemian vuoksi hyviä syitä olla miettimättä julkisen talouden tasapainoa lyhyellä aikavälillä. Hallituksella ei kuitenkaan ollut hyviä syitä jättää pohtimatta, miten tasapainoon päästäisiin pitkällä aikavälillä. Näitä kahta tavoitetta olisi kannattanut ja voinut edistää yhtä aikaa.

Ministeriön ideoita on jo kritisoitu politiikan ja hyvinvointivaltion vastaisiksi. Virkamiesten on tulkittu myös ylittäneen roolinsa rajat.

Muutamia tarjotuista ehdotuksista voi moittia politiikkaa liikaakin jäykistäviksi, mutta kritiikki ministeriön aloitteellisuutta kohtaan on turhaa. Ministeriö yrittää herättää politiikkaa kantamaan vastuutaan ja hoitamaan tärkeää tehtäväänsä – päättämään, mikä on tulevaisuudessa ”hyvinvointivaltio”.

Puolueiden ja tulevan hallituksen olisi linjattava, millaiseen hyvinvointivaltioon meillä on kestävästi varaa. Jos julkisen talouden asiantuntijoista koostuvalla ministeriöllä on antaa tähän työhön vinkkejä, niitä pitäisi kuunnella. Ja jos roolirajat ovat ideointityössä olleet vaarassa, niin on ehkä tapahtunut sen vuoksi, että virkamiehet ovat tunteneet suurempaa vastuuta kokonaisuudesta kuin poliitikot.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita