Uutisten välttely on osalle tapa pysyä järjissään

Kriisiaikoina monissa länsimaissa on alettu vältellä uutisia. Suomi on poikkeus kahdellakin tavalla.

13.11. 2:30 | Päivitetty 13.11. 10:27

Oletko viivytellyt aamuisin kännykän avaamista siinä pelossa, että yöllä tapahtui jotain hirveää?

Kuten että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, väläytteli ydinaseiden käyttöä tai räjäytti kaasuputken Itämeren pohjassa. Sähkölaskusi moninkertaistuu, jäätiköt sulavat.

Uutisten välttelystä on tullut viime vuosina maailmanlaajuinen trendi, käy ilmi brittiläisen Reuters-instituutin tuoreesta Digital News -raportista. Vastaajia oli 46 markkina-alueelta, jotka edustavat puolta maailman väestöstä. 38 prosenttia sanoi aktiivisesti välttelevänsä uutisia.

Niiden osuus, jotka sanoivat olevansa kiinnostuneita uutisista, laski vuosina 2015–2022 Britanniassa 70:stä 43 prosenttiin, Yhdysvalloissa 67:stä 47 prosenttiin ja Saksassa 74:stä 57 prosenttiin.

Suomi on poikkeus, koska meillä kiinnostus uutisia kohtaan on kasvanut. Ei ihme: seitsemään vuoteen ovat osuneet niin brexit, Donald Trump, koronaviruspandemia, Ukrainan sota kuin Nato-hakukin. Mutta miksi samat tapahtumat ovat saaneet muut karttamaan uutisia?

Läheisyys ei selitä asiaa. Raportin mukaan Saksassa ja Puolassa uutisten välttely on lisääntynyt entisestään Ukrainan sodan aikana.

Reuters-instituutin johtajan Rasmus Kleis Nielsenin mukaan monet pitävät uutisia masentavina ja merkityksettöminä. Erityisesti nuoret ja vähemmän koulutetut sanovat, että uutiset vaikuttavat kielteisesti mielialaan ja johtavat voimattomuuteen. Uutispimento voi siis olla mielenterveysteko. Lisäksi Yhdysvaltojen ja Britannian kaltaisissa maissa, joissa poliittinen kahtiajako on vahvaa, uutisia pidetään epäluotettavina.

Tässäkin Suomi on poikkeus: meillä luottamus mediaan on koronaviruspandemian aikana lisääntynyt. Ehkä ihmiset arvostavat tarkistettua tietoa koronasta.

Uutisten tekijänä on tietenkin helppo väittää uutisten välttelyä vastaan. Maailma ei muutu paremmaksi sillä, että siitä ei tiedä. Jos venäläiset tappavat ukrainalaisia, media ei voi olla raportoimatta siitä siksi, että kuulijoita ahdistaa.

Silti uutisten tekijänkin on myönnettävä, että media kallistuu huonojen uutisten suuntaan. Lööppien tekijät ovat tienneet satoja vuosia sen, mikä näkyy nykyisin klikkausluvuissa ja somejaoissa: uhat kiinnostavat enemmän kuin hyvät uutiset.

Sanna Marinin (sd) hallitus on antanut eduskunnalle yli 800 esitystä ja yli 30 selontekoa, huomauttaa kokenut politiikan toimittaja. ”Median huomio kiinnittyy niihin lakeihin, joista riidellään, koska riita on uutinen.”

Joitain vuosia sitten puhuttiin ratkaisukeskeisestä journalismista. Kleis Nielsenin mukaan on hassua, että The New York Times suosittelee hänelle vaikkapa parasta matkalaukkua, mutta ei ratkaisua tärkeämpiin ongelmiin.

Tällekin on selitys. Ratkaisukeskeisyys on helppoa yksilön valintoja koskevissa asioissa, kuten säästämisessä tai terveydessä. Ukrainan sotaan ei ole yhtä ratkaisua, tai ainakaan sellaista, josta Venäjä olisi samaa mieltä.

Yleisön mielipiteitä ei silti voi ohittaa. Vaikka Suomessa uutiset kiinnostavat, meilläkin joka viides sanoo välttelevänsä niitä.

Siksi median kannattaa aina suhteuttaa: panna asiat mittakaavaan. Ulkomailla huomaa, että moni maa olisi edelleen tyytyväinen, jos sillä olisi Suomen ongelmat.

Maailma ei muutu paremmaksi sillä, että siitä ei tiedä.

Media voi myös tehdä uutisista ymmärrettäviä. Itse pidän lasten tiedekysymyksistä, koska saan vastauksia asioihin, joita en enää kehtaisi kysyä. Monet lukijat haluavat oppia itse uutta silloinkin, kun maailma tuntuu kaoottiselta.

Media voi myös tarjota inspiroivaa sisältöä vastapainoksi kurjuudelle. Pandemian jälkeinen aika voisi olla kulttuurin kulta-aika. Kriiseissä korostuvat asiat, joiden takia kannattaa elää.

Lopuksi kannattaa muistaa, että suomalaiset taitavat kestää huonoja uutisia poikkeuksellisen hyvin. Kun tuli pandemia, siirryimme nopeasti etätöihin ja otimme rokotukset. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, haimme Naton jäsenyyttä.

Suomalaiset näyttäytyvät yhä melko yksimielisinä ja solidaarisina toimijoina. Emme ehkä ole maailman keskustelevin kansa, mutta ainakaan emme välttele vaikeita asioita.

Se on hyvä uutinen.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita