Helsingin putkirikot muistuttavat vesimaksujen nousupaineesta

Maan alla on valtavasti arvokasta omaisuutta ja tekniikkaa, josta täytyy pitää huolta.

Helsingissä ilmeni sunnuntaina ja maanantaina useita putkirikkoja. Ensimmäiseksi iso runkolinja rikkoutui Fleminginkadulla.

16.11. 2:00

Helsingissä on viime päivät korjattu sunnuntaina alkanutta varsin näyttävää putkirikkojen sarjaa. Ensimmäiseksi iso runkolinja rikkoutui Fleminginkadulla. Sitä seurasi ketjureaktio, joka rikkoi putkia ympäri Helsinkiä. Sadat helsinkiläiset jäivät tunneiksi ilman vettä.

Vaikka Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY saneeraa verkostoaan, osa Helsingin putkiverkostosta on hyvin vanhaa. Putkirikot muistuttavatkin siitä, että maan alla on valtavasti arvokasta omaisuutta ja tekniikkaa, josta täytyy pitää huolta.

Vesihuoltoon on ehtinyt kertyä valtava korjausvelka, joka kasvaa.

Saneeraustarpeita korostaa nyt poikkeusaikojen tunnelma. Juomavesi on elintärkeä osa huoltovarmuutta. Ensin koronaviruspandemia muistutti yhteiskunnan haavoittuvuudesta. Huomiota kiinnitettiin esimerkiksi siihen, mistä vesilaitokset hankkivat tarvitsemansa puhdistuskemikaalit, kun tuotanto- ja toimitusketjuihin tulee ongelmia.

Nyt Venäjän hyökkäyssodan seurauksena varautumiskeskusteluun ovat nousseet kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat uhat, kuten tahalliset iskut ja tuhotyöt. Esiin on noussut myös huoli kriittisen infrastruktuurin paikkatietojen avoimuudesta.

Suurin uhka vesihuollolle on kuitenkin nyt se, ettei vesijohtoverkostoa huolleta ajoissa. Saneeraustarpeista on tiedetty, mutta investointeja on lykätty. Investoinnit olisivat tuoneet painetta korottaa vesimaksuja, eikä kuntapoliitikoilla ole ollut siihen halua.

Vesihuoltolaitokset ovat yleensä kuntien omistamia osakeyhtiöitä, liikelaitoksia tai kuntayhtymiä. Omistajat eli kunnat eivät osoita riittävästi rahaa siihen, että vesihuoltoverkostoa pystyttäisiin saneeraamaan ennakoiden.

Pari vuotta sitten tehty arvio kertoi, että vesihuollon vuotuiset investointitarpeet kaksinkertaistuvat kahdessa vuosikymmenessä 400 miljoonasta lähes 800 miljoonaan euroon. Vesijohtoverkoston saneeraukset ovat suurin menoerä.

Valtava korjausvelka tuo painetta kansalliseen vesihuoltouudistukseen. Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää tällä viikolla vesihuoltolain uudistamistyön. Vesihuoltolainsäädäntöön on ehdotettu vesihuoltolaitoksille ja kunnille uusia velvoitteita, joiden nojalla niiden on pidettävä parempaa huolta omaisuudestaan.

Ruuvi siis kiristyy. Lisäksi EU-lainsäädäntö tiukentaa yhdyskuntajätevesien käsittelyä, ja sekin tuo investointitarpeita. Myös rakenteita voisi uudistaa ja alueellista yhteistyötä lisätä, sillä Suomessa on toistatuhatta vesihuoltolaitosta. Valtaosa niistä on hyvin pieniä.

Julkisella vesihuollolla on vankka kansalaisten tuki. Siitä kertoo myös, että eduskunta hyväksyi viime vuonna yksimielisesti kansalaisaloitteen vesihuollon yksityistämisen estämisestä. Vesihuoltolain uudistuksessa kuntia siis kielletään myymästä vesihuoltolaitoksiaan.

Juomavedestä ja talousvedestä maksetaan kulutuksen perusteella, mikä on hyvä asia. Vettä ei tuhlata, kun asiakas maksaa siitä vesimäärästä, jonka on käyttänyt. Kustannusten kattamisen periaate tarkoittaa, että vesijohtoverkoston ylläpidon kasvaviin menoihin pitäisi saada varoja vesimaksuja korottamalla.

Korotuspaine vaihtelee kunnittain. HSY ilmoitti lokakuussa nostavansa vesihuollon maksuja keskimäärin kymmenen prosenttia.

Suomalaiset juovat erittäin laadukasta ja hyvää vettä, ja puhdas juomavesi on suomalaisille edullista. Sitä se on jatkossakin, vaikka vesimaksuihin kohdistuu todellinen nousupaine. Vesilaitosten verkostoja pitäisi saneerata koko Suomessa paljon nykyistä enemmän ja ripeämmin.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita