Ilmastonsuojelu ei onnistu ilman hakkuiden rajoittamista

Energiateollisuus ja teknologiateollisuus voivat kysyä, miksei metsäteollisuus hoida omaa osuuttaan Suomen ilmasto- ja luontokatopolitiikassa.

Maankäytön muuttuminen hiilinielusta kasvihuonekaasu­päästöjen lähteeksi varmistui tuoreessa päästö­inventaariossa. Taustalla ovat korkealla tasolla toteutuneet metsän­hakkuut ja puuston kasvun hidastuminen.

20.12.2022 2:00 | Päivitetty 20.12.2022 10:45

Viikon aluksi YK:n kansainvälisestä luontokatokokouksesta Kanadasta saatiin hyviä uutisia: syntyi yllättävä sopu siitä, että kaikki maat suojelevat jollain tapaa 30 prosenttia maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu sai nyt Montrealissa konkretiaa samaan tapaan kuin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen Pariisin ilmastosopimuksesta.

Hyviä uutisia kuultiin myös EU-pöydistä: päästökaupan uudistamisesta päästiin sopuun niin, että teollisuuden ilmaisista päästöoikeuksista luovutaan vuodesta 2026 lähtien.

Suomesta uutiset ovatkin synkempiä. Kun Sanna Marinin (sd) hallitus lopettelee kauttaan, Suomen ilmastotavoitteilta on pettämässä pohja.

Viime viikolla varmistuivat laskelmat siitä, mikä selvisi jo viime keväänä: Metsänielu on pienentynyt niin paljon, että Suomen maankäyttösektori on kokonaisuudessaan muuttunut hiilinielusta ilmastopäästöjen lähteeksi. Metsien todellinen kasvu on hitaampaa kuin poliittisista lähtökohdista on toivottu ja metsien hakkuumäärät suurempia kuin kestävä ilmasto- ja luontopolitiikka vaatisi. Se tarkoittaa, että Suomella on edessään aika paljon luultua enemmän töitä, jotta päästään tavoitteeseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Tieto metsien nielujen supistumisesta oli yllätys. Mutta miten yllätys on ylipäätään mahdollinen?

Luonnonvarakeskus antaa hallitukselle keskiviikkona selityksensä siitä, miksi vasta nyt herätään nielujen romahdukseen. Syitä on useita, ja ne juontavat vuosien takaisiin mallinnuksiin ja metsänkasvuennusteisiin. Kun tulee uutta tietoa, malleja päivitetään ja arviot tarkentuvat. Silti metsien ikärakenteen ja kasvudynamiikan ei pitäisi olla yllätys, eikä sen, miten metsämaa sitoo hiiltä avohakkuun jäljiltä. Varoituksia metsänkasvun ja hiilinielun kehityksestä on annettu, mutta niitä ei ole kuunneltu.

Metsäpolitiikkaa on tehty lyhytjänteisesti raha edellä, eikä ilmastotavoitteita, luontokatoa ja metsän tulevaa kasvua ole otettu tarpeeksi huomioon.

Katse kääntyy metsäteollisuuteen. Ongelma on sen tontilla. Hallituksessa keskusta on puolustanut tiukasti omaisuudensuojaa eli sitä, ettei hakkuumääriin voida mitenkään puuttua. Käsitys siitä, etteivät hakkuumäärät kytkeytyisi muihin poliittisiin prosesseihin, on erikoinen.

Energiateollisuus ja teknologiateollisuus voivat kysyä, miksei metsäteollisuus hoida omaa osuuttaan Suomen ilmasto- ja luontokatopolitiikassa. Energia- ja teknologiateollisuus ovat tehneet osansa, mikä on vaatinut mittavia investointeja. Ne ovat vihreän siirtymän tiellä pitkällä niin, että ne pääsevät tavoitteisiinsa etujoukoissa.

Hakkuita on kiihdytetty ja sellutehtaisiin investoitu, kun sellulle on ollut maailmalla kysyntää. Se on tehty kestävän metsänhoidon kustannuksella. Samaan aikaan hallituksessa on ummistettu silmät turvepeltojen ongelmilta – ja linjalle on haettu selkänojaa Suomen huoltovarmuudesta.

Nettonollapäästöihin voidaan yhä päästä, sillä vuoteen 2035 on onneksi vielä aikaa. Aivan uusia nieluja saadaan kuitenkin hitaasti. Jotta olemassa olevia nieluja saadaan vahvistettua, hakkuita pitää vähentää nopeasti ja voimakkaasti.

Metsäteollisuudella on tietenkin jatkossakin tärkeä paikkansa Suomessa, varsinkin entistäkin jalostetummilla puupohjaisilla tuotteilla sekä hiiltä pitkään ja tehokkaasti sitovalla puurakentamisella.

Suomen kaltaisessa metsätalousmaassa ei voi olla pulaa asiantuntemuksesta ja vaihtoehdoista, kun etsitään keinot hillitä hakkuita ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta. Suomella ei ole varaa kuin kestävään metsänhoitoon.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Oikaisu 20.12. kello 11.45: Metsät eivät ole päästölähde, kuten kirjoituksessa aiemmin sanottiin, vaan Suomen maankäyttö on kokonaisuudessaan muuttunut nielusta päästölähteeksi, kun metsien nielu on nopeasti pienentynyt.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?