Marinin suosio on vaalikevään jokerikortti

Hallitus nilkuttaa rampana kohti kevättä, mutta pääministeri Sanna Marinin suosio on pysynyt korkealla.

Pääministeri Sanna Marin poseeraa valokuvataiteilija Meeri Koutaniemen tekemän muotokuvan vieressä Tampereella.

26.12.2022 2:00 | Päivitetty 27.12.2022 19:01

Pääministeri Sanna Marinin (sd) poikkeuksellisesta henkilöbrändistä on tullut yksi tämän hallituskauden erikoisista ilmiöistä, jolla voi olla suuri vaikutus myös kevään eduskuntavaaleihin. Marinin suosio Suomessa ja maailmalla on jotain suomalaispoliitikolle ennennäkemätöntä. Pääministerillä riittää tukijoita, vaikka hänen hallituksensa on kehnossa tilassa.

Marin nousi pääministeriksi syksyllä 2019 sen jälkeen, kun keskusta oli vetänyt tukensa hallituksen muodostaneelta Antti Rinteeltä (sd). Nuori naispääministeri herätti tuoreeltaan kiinnostusta EU-johtajien tapaamisissa, mutta kuherruskuukausi katkesi alkuunsa koronaviruspandemian puhjettua.

Vasemmistolaisena aatepoliitikkona politiikkaan tulleesta Marinista kuoriutui kriisijohtaja, joka joutui johtamaan maan läpi pandemian ja turvallisuuspoliittisen kriisin. Hallituksen viimeisiä kuukausiakin varjostaa vielä pelko energiapulasta ja sähkökatkoista. Samanlaista kriisien jonoa ei ole joutunut kokemaan yksikään rauhan ajan pääministeri, ei edes lama-ajan johtaja Esko Aho (kesk). Nuorimmat johtajat ovat joutuneet kovimpiin paikkoihin.

Marin on selvinnyt myrskyistään. Suomen koronapolitiikka oli kansainvälisesti verrattuna onnistunutta. Hyvin onnistui lopulta myös turvallisuuspoliittinen käännös, jossa Suomi joutui Venäjän hyökkäyssodan alettua hakemaan tietään nopeasti kapealla väylällä. Pääministerin ja presidentin yhteistyö ja työnjako toimivat tiukassa tilanteessa erinomaisesti.

Marin on puhunut Venäjästä hyvin tiukkaan sävyyn, joka on tullut lähelle esimerkiksi Viron pääministerin Kaja Kallaksen puheenvuoroja. Marin on tuonut esiin tunteitaan, joiden takana on kaikesta päätellen aito järkytys Venäjän julmuuksista. Poliittisestikin Marin on kuitenkin asemoinut itsensä taitavasti, sillä vapaana historian painolasteista hän on päässyt heijastelemaan kansan mielialoja ja tehnyt sillä tavalla pesäeron suomettumisajan kasvattamiin poliitikkoihin, joita riittää myös hänen omassa puolueessaan.

Toisaalta Marinin tyyli on aiheuttanut myös turhautumista. Hän on laukonut napakoita mielipiteitä avaamatta kuitenkaan suuremmin sitä, millaiseen maailmankuvaan hänen mielipiteensä perustuvat. Maailman mediassa se toimii hyvin, mutta suomalainen yleisö haluaisi kuulla enemmän.

Pandemian hillitseminen ja ulkopoliittisen kurssin kääntäminen olivat keskeisinä perusteluina, kun amerikkalainen Politico ja brittiläinen Financial Times joulukuun alussa valitsivat Marinin kansainvälisten vaikuttajien listoilleen.

Politico nosti Marinin ykköseksi eurooppalaisten ”unelmoijien” listalle, jonka kärjessä ovat aiemmin olleet muun muassa ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg ja EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen. ”Sosiaalidemokraatti, joka nousi valtaan tullessaan yhdeksi maailman nuorimmista valtion johtajista, on taitavasti johtanut maataan läpi koronaepidemian, sitouttanut Suomen yhteen maailman kunnianhimoisimmista ilmastotavoitteista sekä navigoinut maansa läpi lähialueella olevan sodan vaarojen”, Politico hehkutti.

Financial Times taas nosti Marinin maailman 25 vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon. Siinä olivat myös muun muassa Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden ensimmäinen musta naistuomari Ketanji Brown Jackson, Sussexin herttuatar Meghan sekä Iranissa huivikieltoa vastaan mieltään osoittaneet naiset.

Marin on päässyt arvovaltaisiin mutta samalla kiinnostaviin kokoonpanoihin, joihin ei nousta pelkästään muodollisen aseman vaan myös julkisuusarvon perusteella. Harva suurenkaan maan poliitikko maailmassa yltää samanlaiseen supertähden asemaan, eikä kukaan suomalainen ole aikaisemmin ollut sitä edes lähellä.

Maailmassa, jossa suurin osa vallanpitäjistä on yhä vanhempia miehiä, Marin on hyötynyt sukupuolestaan, nuoruudestaan ja ulkonäöstään. Marinin maine esikuvana, rajojen rikkojana ja suurena unelmoijana perustuukin ennen muuta hänestä syntyviin mielikuviin. Pääministerinä Marin on nimittäin ollut korostetun asiakeskeinen ja tyytynyt kuittaamaan ikäänsä tai sukupuoleensa liittyvät kysymykset vastaamalla esimerkiksi, että naisten pitää voida tehdä samoja asioita kuin miestenkin.

Vielä yhdelle uudelle tasolle Marinin maine nousi loppukesästä, kun maailmalle levisi tanssivideo pääministeristä kotibileissä. Suomessa pääministerin juhlintaan kohdistui myös arvostelua, mutta maailmalla reaktio oli lähes yksimielisen ihastunut. Tällaiset kohut kääntyvätkin säännöllisesti Marinin hyväksi, koska kritiikki on helppo nähdä vanhojen konservatiivien ahdasmielisyytenä.

Omassa puolueessaan Marin on noussut ylivertaiseen asemaan, sillä hän on onnistunut kannattelemaan Sdp:n suosiolukuja sekä nuorentamaan puolueen pahasti jo harmaantunutta profiilia.

Muille puolueille huippusuosittu pääministeri on sen sijaan ongelma, sillä hän on jättänyt hallituskumppanit pahasti varjoonsa. Keskustan ratkaisu on ollut hakea huomiota jatkuvalla riitelyllä, joka huipentui syksyllä siihen, että puolue astui käytännössä jo toisella jalalla opposition puolelle. Vaikea on hallituskausi ollut myös vihreille. Hallitus onkin vaalien lähestyessä jo niin rampa, ettei se kykene päättämään enää juuri mistään muusta kuin rahan jakamisesta äänestäjille.

Vaalikevääseen lähdettäessä Marinin suosio on politiikan jokerikortti, jota varsinkin kokoomuksessa pelätään. Televisiostudiossa Marin on taitava ja halutessaan armotonkin poliittinen väittelijä. Lisäksi Marinilla on käytössään oma huomioarvonsa sekä sosiaalinen media, joilla hän voi luoda aivan uudentyylistä poliittista kampanjaa.

Syksyn pääministerigallupeissa Marinia on tukenut seuraavaksi pääministeriksi noin neljännes suomalaisista, mikä tekee hänestä selvästi suositumman kuin kokoomuksen Petteri Orpo. Kokoomus ei voi tuudittautua siihen, että sen kyselyissä nauttima noin viiden prosenttiyksikön etumatka kestäisi vaaleihin asti.

Jos kokoomus vaalit voittaa, mitä tekee Sanna Marin? Harva uskoo, että hän haluaisi Orpon hallituksen valtiovarainministeriksi miljardisopeutusta tekemään. Sille paikalle on tarjolla ainakin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Presidentinvaalien kampanjat alkavat nopeasti eduskuntavaalien jälkeen, mutta presidenttiehdokkuudesta Marin on suorin sanoin kieltäytynyt. Voisiko mieli kuitenkin muuttua, jos voitonmahdollisuudet alkaisivat näyttää kovin hyviltä?

Kaikkein luontevinta Marinin olisi ehkä pyrkiä johonkin näkyvään kansainväliseen tehtävään, jossa hän pääsisi hyödyntämään pääministerikaudella hankittua kokemusta, suhdeverkostoa ja maailmanlaajuista julkisuutta. Euroopan johtavalle unelmoijalle sellaisia töitä luulisi löytyvän.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Oikaisu 27.12. kello 19.01: Meghan on Sussexin herttuatar, ei herttua. Herttuatar-tittelin yhteydessä puhutaan Meghanista, ei Meghan Marklesta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?