Viime viikolla julkaistun mediaseuranta- ja analyysitoimisto Retrieverin selvityksen mukaan keskusta on saanut marras–joulukuussa puolueista selvästi eniten medianäkyvyyttä eduskuntavaalien tiimoilta. Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko on puolestaan saanut puoluejohtajista eniten näkyvyyttä. Kaikki julkisuus ei ole kuitenkaan hyvää julkisuutta. Keskustan kannatus on valunut jo alle kymmenen prosentin.
Keskustassa on aina ollut voimakastahtoisia poliitikkoja, kuten entiset puheenjohtajat Paavo Väyrynen ja Esko Aho. Myös Annika Saarikon johtama keskusta on ottanut yhteen hallituskumppaniensa kanssa eduskuntavaalien lähestyessä. Toisin kuin keskustassa ehkä laskettiin, volyymin koventaminen ei kuitenkaan ole näyttäytynyt äänestäjille tahtopolitiikkana vaan riidanhaastamisena.
Vihreiden kanssa keskustalla on ollut kärhämää pitkin hallituskautta, mutta nyt loppuvuodesta keskusta äänesti luonnonsuojelulaista opposition kanssa samassa rintamassa ja sai pääministeri Sanna Marinin (sd) antamaan ”viimeisen varoituksen”: vielä yksi lipeäminen hallitusrintamasta, ja keskusta saa lähteä hallituksesta.
Hallitusta keskusta ei sentään halua kaataa. Se näyttäisi Venäjän hyökkäyssodan ja Nato-jäsenyysprosessin aikana siltä, että puolue asettaa oman gallupkannatuksensa isänmaan turvallisuuden edelle. Niinpä keskusta on tyytynyt potkimaan hallituksen seiniä kuin uhmaikäinen.
Ajan riento on kiihtynyt niin, että hallituskauden lopulla hallituskumppanin tai -kumppanien naamat alkavat säännönmukaisesti tympiä. Toinen päähallituspuolueista vaihtuu yleensä vaaleissa. Niin taitaa käydä nytkin.
Sen sijaan nykyiset suuret oppositiopuolueet kokoomus ja perussuomalaiset vaikuttavat MTV Uutisten perusteella löytäneen toisensa. Kyselyn mukaan perussuomalaiset on noussut kokoomuksen piiripäättäjien suosikiksi hallituskumppanina. Peräti 30 prosenttia kokoomuspäättäjistä haluaisi hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Tunne on molemminpuolinen: perussuomalaisten piiripäättäjistä 42 prosenttia haluaisi hallituskumppaniksi kokoomuksen.
Porvaripuolueet saavat todennäköisesti enemmistön seuraavaan eduskuntaan, mutta porvarihallitusta se ei välttämättä merkitse. Keskusta lähtee luultavasti oppositioon etsimään itseään, ellei puolue saa vaaleissa selvästi nykyistä kyselykannatusta parempaa tulosta. Rkp:ta ja perussuomalaisia taas olisi vaikeaa mahduttaa samaan hallitukseen.
Puoluekentän tärkein jakaja on perinteisesti ollut suhtautuminen talouspolitiikkaan. Tärkeä se on nytkin, sillä seuraava hallitus joutuu tekemään kovia valintoja, jos Suomi halutaan pitää taloudellisesti kestävällä pohjalla.
Sen rinnalla on kuitenkin voimistunut arvoliberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelu, joka halkoo nyt varsinkin kokoomusta. Kysymys ei ole pelkistä identiteettiasioista vaan Suomen tulevaisuuden kohtalonkysymyksistä, kuten suhtautumisesta maahanmuuttoon ja monikulttuuristumiseen.
Kokoomus yrittää estää kuilua repeämästä, sillä se voisi vaarantaa puolueen vaalivoiton. Siksi puolue menisi vaaleihin mielellään suomalaisen politiikan perinteiseen tapaan eli sammutetuin lyhdyin.
Suomessahan on totuttu ajattelemaan, että ensin käydään vaalit ja vasta sitten tehdään hallitus. Esimerkiksi Ruotsissa toimitaan toisin: vaihtoehdot ovat selvästi esillä. Se voi olla Suomenkin suunta. Heti piiripäättäjäkyselyn julkitulon jälkeen poliittiset vastustajat alkoivat levittää viestiä, jonka mukaan ääni kokoomukselle on ääni perussuomalaisille.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva hallitus olisi arvomaailmaltaan niin kaukana kokoomuksen ja Sdp:n hallituksesta, että äänestäjän olisi ihan kuluttajansuojansakin kannalta kohtuullista tietää, kummalle hän äänensä antaa.
Kokoomus toivoo kannatuskyselyjen ykkösenä isoa vaalivoittoa, mutta puolueen kannattaa muistaa, että jos yrittää kalastaa yhtä aikaa kahdesta lammikosta, voi jäädä kokonaan ilman kalaa.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.