Kyllä kansa tietää: Suomi kriisiytyy hitaasti

Politiikan pitäisi olla taas politiikkaa – poliitikkojen pitäisi visioida ja priorisoida eikä peesailla kansan tunnelmia. Hunajavoitelu ehkä otetaan vastaan, mutta ei sitä näköjään arvosteta.

Veikko Vennamo eduskunnassa.

3.1. 2:00

Jos suomalaisten vastauksia tuoreesta HS-gallupista yhdistelee, niin kuva politiikasta ja sen kyvystä muodostuu aika murheelliseksi: nykyisen tasoisiin hyvinvointipalveluihin ei ole kohta varaa, mutta poliitikoista ei ole siihen, että he tätä ongelmaa korjaisivat.

Kolme neljästä Helsingin Sanomien teettämään mielipidetiedusteluun vastanneesta olettaa, että tulevaisuudessa julkisia palveluita on karsittava, koska niihin ei ole kohta varaa. Tämä tarkoittaisi suomalaisten mielestä sitä, että ihmisten olisi otettava enemmän vastuuta omalla kustannuksellaan omasta hoidostaan ja tarjottava entistä enemmän hoivaa läheisilleen.

Samassa kyselyssä vain kolmasosa vastanneista uskoi, että velkaantumiskehitys pystytään pysäyttämään.

Kun katsoo Suomen taloudellisen tilanteen kehitystä pitkällä aikavälillä, niin huomaa, että eivät suomalaiset ihan väärässä ole. Noin juuri voi olettaa. Suomi elää yli varojensa. Veikko Vennamon sanoin: ”Kyllä kansa tietää!”

Suomen tuottavuuskehitys on kituliasta, eikä työvoimapanoskaan kasva. Työperäinen maahanmuutto on tarpeellista mutta aivan liian vähäistä. Väestö ikääntyy ja hoivapalvelujen tarve kasvaa. Työvoimaa niihin ei ole riittävästi.

Velkaantuminen nousevien korkojen aikana johtaa siihen, että kasvavat korkokulut syövät mahdollisuuksia käyttää rahaa parempiin kohteisiin – vaikkapa niihin hoitotarpeisiin.

Hallitus on tehnyt ihan oikein panostamalla koulutukseen, mutta ihan väärin välttelemällä prosessia, joka on aivan väistämätön. Julkista taloutta on tasapainotettava ja olisi oikein hyvä, jos työ olisi aloitettu jo eilen. Plussaa olisi sekin, jos olisi edes tehty jonkinlainen kartoitus tästä työstä.

Eli epätoivottavaan tulevaisuuteen mennään, eivätkä kurssia pysty muuttamaan ne, joille kurssin muuttaminen kuuluisi ja joilla siitä on valta ja vastuu.

Politiikka ja oletus kansan toiveista ovat menneet väärään marssijärjestykseen. Politiikka on asettunut haistelemaan, mikä veto olisi kannattavaa omien tai potentiaalisten kannattajien joukossa. Siirto tehdään, jos oletetaan, että sillä saadaan ääniä.

Tämä ei tietenkään ole päätöksenteon koko kuva, mutta tällainen lähestymistapa on politiikassa viime vuosina voimistunut, ja HS-gallupista päätellen kansa on sen huomannut. Kyllä kansa tietää tämänkin. Hunajavoitelu varmaan otetaan vastaan, mutta se ei sittenkään tunnu olevan sitä politiikkaa, jota kansa arvostaa.

Eurokriisin aikaan suomalaiset katselivat yläviistosta Etelä-Euroopan maita. Niitä ei haluttu tukea, koska ne olivat suomalaisten mielestä talouskriisinsä ansainneet ponnettomalla ja kansaa kosiskelevalla politiikallaan. Suomi on ollut hyvä vastaamaan äkkikriiseihin, mutta hidas ”eteläeurooppalainen” luisuminen krooniseen ja pahenevaan kriisiin tuntuu olevan poliitikoille kehitys, jonka katkaisemiseen ei rohkeus riitä.

Jos politiikan kykyyn pettyneet suomalaiset seuraavissa vaaleissa uurnille vaivautuvat, heidän kannattaisi huomata kiitollisena ne viestit, jotka vastaavat gallupin kutsuun ja lupaavat seuraavalla vaalikaudella myös verta, hikeä ja kyyneliä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tasapainotusta tulisi tehdä äkkijyrkillä säästöillä ja lyhyellä aikavälillä. Ennen kaikkea politiikan pitäisi olla taas politiikkaa – poliitikkojen pitäisi visioida ja priorisoida. Jos tekee järkeviä investointeja julkisella rahalla esimerkiksi julkisen palvelun tehostamiseen tai tutkimukseen ja koulutukseen, pitää uskaltaa sitten tinkiä jostain muualta.

Visiointi ja priorisointi ei ole edes mahdollista, jos politiikka jää peesailemaan kansan tunnelmia ja arpomaan, mikä ratkaisu otettaisiin suopeimmin vastaan ja toisi parhaiten ääniä. Sehän olisi – taas Vennamon sanoin – ”pelin politiikkaa”.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?