Venäjän johtaja Vladimir Putin on päättänyt alkaa valmistella alamaisiaan pitkään sotaan Ukrainassa.
Perinteisessä uudenvuodenpuheessaan Putin keskittyi Ukrainassa helmikuussa aloittamaansa suurhyökkäykseen. Ukrainan vastarinnasta ärtynyt Putin väitti lännen käyttävän Ukrainaa heikentääkseen ja hajottaakseen Venäjää, joten hänen mukaansa Venäjä taistelee Ukrainassa olemassaolostaan. Sanomaansa korostaakseen Putin puhui maastopukuisen joukon edessä. Joukko lähinnä esitti sotilaita, mutta ero tavanomaisesti Putinin uudenvuodenpuheen takana näkyneeseen Moskovan siluettiin oli selvä.
Samana yönä Ukraina teki ohjusiskun Venäjän miehittämässä itäukrainalaisessa Makijivkassa sijainneeseen ammattikouluun, jonne Venäjä oli majoittanut varusmiehiä. Venäjän puolustusministeriö vahvisti iskun tapahtuneen ja kertoi kymmenien venäläissotilaiden kuolleen. Venäjän ilmoittama luku 89 oli huomattavasti Ukrainan arviota pienempi, mutta yllättävää olikin, että Venäjän ylipäätään myönsi isoja tappioitaan. Tosin ministeriö syytti sotilaita tapahtuneesta.
Muutos on selkeä. Venäjän johto esitti kuukausia, että sen helmikuussa Ukrainassa aloittama hyökkäys oli vain hallittu operaatio, joka ei juuri vaikuttaisi tavallisten venäläisten elämään. Tämä illuusio heikkeni alkusyksystä, kun Kreml aloitti ”osittaisen liikekannallepanon”, mutta silloinkin kaiken vielä esitettiin sujuvan suunnitelmien mukaan. Nyt johdon viestinä on, että ennen vääjäämätöntä voittoa edessä on tuskaa ja kovia aikoja. Seuraava tarjous taitaa olla pelkkä tuska ilman voittoa.
Putinin runsas kymmenen kuukautta sitten aloittama suurhyökkäys ei ole sujunut lainkaan hänen suunnitelmiensa mukaan. Se on paljastanut Venäjän sotaväen olevan paitsi raakalaismainen ja ryöstelevä joukkio myös tosioloissa paljon puheitaan heikompi.
Lännessä Venäjän toiminta muistetaan sukupolvia. Toimillaan Venäjä on yhdistänyt länsimaita uudella tavalla ja ajanut niitä vihdoin vähentämään riippuvuuttaan venäläisestä energiasta. Samalla Venäjän asema entisen Neuvostoliiton alueella on heikentynyt, kun alueen maat ovat paitsi saaneet muistutuksen venäläisen imperialismin luonteesta myös huomanneet Venäjän asevoimien ongelmat.
Venäjän sisällä tilanne on kuitenkin ollut ainakin pintapuolisesti vakaa. Venäjän talous osoittautui arvioitua sitkeämmäksi, joskin viralliset luvut ovat epäluotettavia ja vähän pidemmän ajan näkymät ovat synkät. Vallanpitäjät vaiensivat protestit Venäjän lopulta totalitarismiksi muuttaneilla ankarilla laeilla, mutta myös päästämällä sadattuhannet kriittisesti Putinin suhtautuneet maasta ja samalla leimaamalla oppositiomieliset pettureiksi. Passiiviselle enemmistölle on tarjottu propagandaa, joka on hellinyt suurvaltanostalgiaa, imperialistista maailmankuvaa ja innostusta voitosta. Tätä enemmistöä Venäjän heidän nimissään ukrainalaisiin kohdistama julmuus ei näytä surettavan
Venäjän sisäistä vakautta on kuitenkin perinteisesti vaikea arvioida, eikä kansan mahdollisen kiukustumisen syytä ja ajankohtaa ole helppo ennakoida. Putinin valtakaudella hänen tärkeimpiä liittolaisiaan ovat olleet enemmistön välinpitämättömyys ja poliittinen tietämättömyys. Ne voivat ainakin toistaiseksi hyvin
Venäjä on tilanteessa, jossa se ei voi voittaa aloittamaansa sotaa, mutta maa ei ole myöskään henkisesti valmis häviämään sitä.
Putinin on pakko selittää Venäjän olevan sodassa länttä vastaan, sillä muuten Ukrainan sankarillisen puolustustaistelun tehokkuus olisi itseään suurvaltana pitävälle Venäjälle liian kiusallista. Putin saattaa kuitenkin myös oikeasti ajatella niin. Kun hän on määritellyt toisinajattelun maanpetokseksi, hallinto on siirtynyt mielistelyyn. Samalla radikaalien asema regiimin sisällä on vahvistunut.
Se näkyy ydinaseuhkailuna ja -vihjailuna, mutta myös uskona mahdottomaan voittoon. Sen eteen Venäjän johto on valmis uhraamaan vaikka millaisen joukon venäläisiä ja vaikka kuinka pitkään.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.