Rikos ja rangaistus villitsevät vaaleissa

Rangaistusten koventaminen on viime vuosina noussut vaaliteemaksi monissa Euroopan maissa, ja niin saattaa käydä myös Suomessa tänä keväänä.

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 18:00

Kurin ja järjestyksen teemat ovat työntymässä vaalikeskusteluun yllättävää reittiä. Kansalaisilla riittäisi murehdittavaa sodassa ja nousevissa hinnoissa, mutta poliitikot ovat väkisin tekemässä rikollisuudesta vaaliteemaa.

Oppositio teki joulukuussa perussuomalaisten johdolla välikysymyksen katujengeistä ja nuorisorikollisuudesta. Eduskunnassa pääministeri Sanna Marin (sd) toisti jo aikaisemmin esittämänsä vaatimuksen rangaistusten koventamisesta: ”Ilmiöihin on puututtava rangaistuksia koventamalla, katsomalla tämä koko rangaistusasteikko kuntoon ja puuttumalla väkivaltaan poliisien toimesta nopeasti.”

Pääministeri ei sen syvemmin perustellut vaatimustaan, joten on vaikeaa päätellä, onko Sdp:n sisällä tapahtunut kriminaalipoliittinen uudelleenarviointi vai onko kyse Marinin mielipiteestä. Se olisi tärkeää tietää, sillä nykyistä kriminaalipolitiikkaa on 1970- ja 1980-luvuilta lähtien linjattu uusiksi pitkälti juuri sosiaalidemokraatteja lähellä olevien asiantuntijoiden johdolla. Pyrkimyksenä on ollut viedä Suomi muiden Pohjoismaiden rinnalle lieventämällä rangaistuksia, vähentämällä vankimäärää ja suuntautumalla yhä enemmän rikoksentekijöiden kuntouttamiseen yhteiskuntaan.

Rikoksista rankaisemista perustellaan erilaisilla teorioilla. Sovitusteoriassa rangaistus on oikeutettu seuraus teosta, eräänlainen kosto. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa lähdetään kuitenkin nykyään preventioteoriasta, jonka mukaan rangaistuksen tarkoitus on ehkäistä rikollisuutta joko pelotteena rikosta harkitsevalle tai yleisempänä muistutuksena siitä, mitä yhteiskunta pitää hyväksyttävänä.

Nykylinja on toiminut pääosin erinomaisesti. Suomen vankimäärä on nykyään yksi Euroopan alhaisimpia. Samaan aikaan rikollisuuden määrä on vähentynyt. Esimerkiksi henkirikosten määrä on 1990-luvulta noin puolittunut.

Keskusteluun nousee kuitenkin säännöllisesti vaatimuksia erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikosten ankarammista rangaistuksista, usein ”kansalaisten oikeustajuun” vedoten. ”Ihmisten silmissä pahan on saatava palkkansa”, entinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki perusteli vuonna 2018 vaatimustaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kovemmista rangaistuksista.

Oikeustajua selvitettiin vuonna 2017 valmistuneella tutkimuksella, jossa kansalaiset tuomitsivat rikoksista keskimäärin melko samanlaisia rangaistuksia kuin ammattituomarit. Hajonta oli kuitenkin suuri: osa jakoi kovia, toiset lieviä tuomioita. Lisäksi tekijällä on suuri vaikutus: kansa antaisi Kemalille samasta teosta ankaramman tuomion kuin Matille ja Matille ankaramman tuomion kuin Liisalle.

Vaikka rikollisuus on vähentynyt, sen pelko pysyy ja löytää uusiakin kohteita, tuoreimpana katujengit. Siihen on selvät syyt. Tuoreessa teoksessa Rikoksen ja rangaistuksen filosofia tutkija Noora Lähteenmäki muistutti, että sosiaaliset ja taloudelliset kriisit lisäävät kovan kriminaalipolitiikan kannatusta. ”Yleinen turvattomuus luo poliitikoille vaatimuksia konkreettisin toimin parantaa tilannetta, ja turvattomuudesta kärsivät kansalaiset ottavat nämä toimet yleensä helpottuneina vastaan.”

Kysymys on tutkijan mukaan pikemmin symbolisesta vastauksesta turvattomuuden tunteeseen kuin yrityksestä etsiä tepsiviä keinoja vähentää rikollisuutta.

Rangaistusten koventaminen onkin viime vuosina noussut vaaliteemaksi monissa Euroopan maissa, viimeksi Ruotsin syyskuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa. Suomessa perussuomalaiset näyttää nyt valmistautuvan samaan. Keino voi olla poliittisesti tehokas, jos vaalien alle osuu tarpeeksi kuohuttavia – ja sopivanlaisia – rikostapauksia.

Mikä tahansa rikos ei kelpaa. Ullanlinnan henkirikos synnytti keskustelua perheväkivallasta, mutta välikysymyksiä aiheesta tuskin tehdään. Eivät poliitikot näytä kiinnostuneen myöskään turvallisuusyritys Avarn Securityn järjestyksenvalvojien väkivallasta. Molemmista kun puuttui se, mikä nyt tekee rikoksesta todellista poliittista räjähdysainetta: vierastaustainen tekijä.

Oikaisu 8.1.2023 kello 17.58: Toisin kuin jutussa ensin kirjoitettiin, entinen valtakunnansyyttäjä on Matti Kuusimäki, ei Kuusiniemi.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?