Maksaako valtio lopulta hyvin­vointi­alueiden viulut?

Tuleeko valtio apuun uusien hyvinvointialueiden sote-kustannuksissa vai pitääkö toimintaa sopeuttaa ja kuinka paljon? Tätä pohditaan parhaillaan.

Potilaita odottamassa hoitoon pääsyä Kivelän sairaalassa Helsingissä.

18.1. 2:00 | Päivitetty 18.1. 6:43

Nyt kun Suomen terveydenhuolto on levännyt niillä luvatuilla leveämmillä harteilla pian kolme viikkoa, on jo tullut selväksi, että euroja tarvitaan miljardikaupalla lisää. Eduskuntavaalien lähestyessä ilmassa roikkuu yhä raskaampana kysymys siitä, kuinka tämä rahoitetaan.

Osalla alueista on jo lähdetty tekemään kunnianhimoisia suunnitelmia alijäämän kattamisesta. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde on ilmoittanut vähentävänsä reilusti sairaala- ja palveluasumisen paikkoja.

Samalla kun raskaan tason palveluita vähennetään, tarkoitus on lisätä kevyempää palvelua, kuten kotisairaalatoimintaa, arviointi- ja kuntoutusyksikköjä sekä etähoitoa puhelimen ja digilaitteiden varassa.

Jotkut hyvinvointialueet saattavat sen sijaan yhä pohtia, millaista sopeutusta pitäisi tehdä vai pitääkö mitään. Kannattaako ennemmin odottaa ja katsoa? Kenties valtio kuitenkin kustantaa lopulta lystin.

Karsintalistoista päättäminen juuri eduskuntavaalien alla on poliittisesti tulenarka toimi. Vuodeosaston tai hammashoitolan lopettaminen herättää paikallisesti närkästystä, jota ei vaalien alle haluta. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö onkin esittänyt hyvinvointialueille peräti 700 miljoonan euron lisärahaa, jolla ongelmat kolattaisiin vaalien yli.

Se on huono ajatus. Vaalikeskustelu on juuri se paikka, jossa puolueiden pitäisi lyödä pöytään omat ajatuksensa hyvinvointialueiden tulevaisuudesta. Mistä palveluita karsitaan? Ja mitä tapahtuu, jos mistään ei karsita?

Menot ovat isot. Valtion budjetista hyvinvointialueiden ja Hus-yhtymän rahoitus haukkaa tänä vuonna yli 20 miljardia euroa. Valtion koko menoarviosta se on yli neljänneksen.

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osittain asiakas- ja käyttömaksuihin. Systeemiin kuuluu, että hyvinvointialue voi saada valtiolta lisärahoitusta, jos eurot eivät riitä. Toistuva lisärahan pyytäminen johtaisi kuitenkin siihen, että valtio vetää liinat kiinni. Alkaisi arviointimenettely, jonka seurauksena voitaisiin vaikkapa pohtia alueen yhdistämistä toiseen.

Tälle ja ensi vuodelle valtion rahoitus on suunniteltu runsaskätisemmäksi. Vasta sen jälkeen alueita on tarkoitus alkaa kunnolla kannustaa tehokkuuteen palveluiden järjestämisessä.

Rahoitus ja sen taso on politiikan teon ydintä. Sdp haluaa hyvinvointialueille 700 miljoonan euron lisärahan vielä tämän vaalikauden aikana. Vaatimusta perustellaan koronavirusepidemian aikana kasvaneella hoitovelalla. Kokoomusta taas huolestuttaa valtionvelka, josta se ilmoitti vastikään tekevänsä välikysymyksen.

Jos hyvinvointialueiden menojen kasvua ei saada hillittyä, valtion on saatava lähivuosina jostain lisää rahaa. Se edellyttää joko talouden voimakasta kasvua tai verojen korottamista. Jos talouskasvu nyykähtää, kuten on ennakoitu, vastassa on kova nousupaine veroprosenttiin.

Palveluiden karsimiseltakaan tuskin vältytään missään skenaariossa. Ne, joille raju sopeuttaminen ei maistu, saattavat alkaa miettiä uudelleen maakuntaveron säätämisen mahdollisuutta. Sekään ei ole helppo tie, koska alueet ovat niin erilaisia.

Vuodenvaihteen saumakohdan pelätyltä kaaokselta onneksi vältyttiin, mutta hyvinvointialueilla on ilmennyt ongelmia, jotka pitäisi pystyä ratkaisemaan nopeasti. Niistä pahimpana on näyttäytynyt päivystysten ruuhkautuminen.

Surkea tilanne on kehkeytynyt jo pidemmän aikaa: potilaita kulkee päivystyksiin tasaisena virtana sisään, mutta turhan hitaasti ulos. Päivystyksiin jäädään jumiin, koska paikkoja ikäihmisten jatkohoitoon ei ole. Samaan aikaan kasvaa tyhjien hoivakotipaikkojen määrä. Niihin ei voida ottaa vanhuksia, koska hoitajamitoituksen vaatimaa määrää pätevyysvaatimukset täyttävää henkilökuntaa ei ole.

Hoito on perinteisesti perustunut akuutin ja kiireettömän linjan erottelulle. Sen mielekkyyttä on nyt pakko pohtia, kun talouden isoihin kysymyksiin haetaan ratkaisuja.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?