Tulevan hallituksen ohjelmaa tehdään nyt

Järjestöt, lobbarit ja virkakoneisto yrittävät nyt ajaa ajatuksiaan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Suomessa on kauan haaveiltu tiiviistä strategisen tason hallitusohjelmasta, mutta puolueiden epäluulon vuoksi seuraavastakin hallitusohjelmasta uhkaa tulla pitkä ja pikkutarkka.

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 7:03

Kevään eduskuntavaalien kampanjointi on vasta käynnistymässä, mutta kulisseissa on valmistauduttu jo hyvän aikaa hallitusneuvotteluihin.

Etujärjestöt ja lobbarit tyrkyttävät omia hallitusohjelmatavoitteitaan ravintoloiden kabineteissa poliitikoille ja poliitikkojen avustajille. Myös virkamiehistö tietää, että nyt pitää toimia, jos haluaa asioita eteenpäin. Se tarkoittaa julkisia avauksia ja hiljaista vakuuttelua. Äänestäjät sanovat vaaleissa viimeisen sanan, mutta moni lähivuosien tärkeä asia ratkeaa vähin äänin näinä päivinä.

Tämä on ymmärrettävää, sillä hallituksen muodostamisprosessilla on Suomen politiikassa nykyisin keskeinen rooli. Siinä päätetään paitsi hallituksen kokoonpanosta myös hallituksen toimintaa ohjaavasta hallitusohjelmasta. Hallituspuolueet sopivat silloin tärkeistä lakihankkeista ja erityisesti suhtautumisestaan rahan käyttöön.

Lobbarit joutuvat panostamaan etukäteisvaikuttamiseen siksikin, ettei kukaan voi olla varma, millaisella periaatteella hallitusohjelma tehdään.

Poliitikkojen olisi helpointa reagoida muuttuviin tilanteisiin, jos hallitusohjelma ei olisi nykyisen kaltainen pitkä tehtävälista vaan lyhyt ja epäselvä, kuten Napoleon aikanaan toivoi perustuslain olevan. Monet asiantuntijat, korkeat virkamiehet ja poliitikot ovatkin jo pitkään halunneet, että hallitusohjelmat olisivat strategiapapereita, joissa sovittaisiin talouspolitiikasta ja budjetin menosäännöistä, mutta muuten ohjelma pysyisi yleisellä tasolla. Tätä varten on ollut isoja hankkeitakin.

Strategisella tasolla pysyttelevä hallitusohjelma edellyttäisi, että ministerit hahmottaisivat itsensä hallituksen edustajiksi ministeriöissä eikä päinvastoin. Se näyttää olevan poliitikoille vaikeaa. Kaikkein tärkein edellytys olisi, että hallituspuolueet luottaisivat toisiinsa. Mitä vähemmän luottamusta on, sitä yksityiskohtaisempi hallitusohjelmasta pitää tehdä.

Vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki siirsi hallituksen muodostamisprosessin eduskunnalle. Perustuslakiin kirjattiin, että ”valtioneuvoston on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle”. Hallituksen muodostamista tai hallitusohjelman rakentamista ei kuitenkaan haluttu säädellä.

Nykyisen perustuslain aikana Suomessa on ollut yhdeksän enemmistöhallitusta. Niistä viisi on muodostettu vaalien jälkeen ja neljä pääministerin vaihduttua vaalien välillä. Pääministerin vaihtuminen on ohitettu pienillä muutoksilla, varsinaiset hallitusneuvottelut on käyty vaalien jälkeen.

Jyrki Kataisen (kok) hallitus koottiin vuonna 2011 tilanteessa, jossa perussuomalaisten voitto oli sekoittanut vanhat kuviot. Pakon edessä hallituksesta tuli ylileveä ja ideologisesti hajanainen. Epäluottamuksen vuoksi hallitusohjelma oli hyvin tarkka.

Juha Sipilän (kesk) hallitusta rakentaessa vuonna 2015 neuvottelut aloitettiin sopimalla talouden raameista, mutta lisäksi yritettiin liikkeenjohdosta omaksuttua strategista lähestymistapaa. Antti Rinteen (sd) hallitusta taas kasattiin vuonna 2019 ”ilmiöpohjaisesti”. Aiemmin politiikka oli soviteltu talouden raameihin, mutta nyt tavoitteet sovittiin ensin, rahat sitten.

Tämän kevään vaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa valtiovarainministeriöllä on taas näkyvä rooli. Talousasioita ei voi ohittaa.

Poliitikkojen on syytä kuunnella asiantuntijoita, mutta ulkopuolisten kuiskuttajien ja neuvojien roolia pitää rajata. Suomen vakaa virkamieskoneisto helpottaa tärkeissä asioissa jatkuvuuden säilymistä, katsoo vaalikausien yli, tietää lainsäädännön puutteet ja osaa analysoida tulevaisuutta, mutta on hyvä ymmärtää ministeriöiden ja virastojen ajavan myös omia asioitaan. Muutoksen moottoreita ne eivät ole.

Nopeasti muuttuvassa maailmantilanteessa yleisellä tasolla pysyttelevä, joustava hallitusohjelma olisi hyvä ajatus, mutta se vaatisi hallituspuolueilta sellaista luottamusta ja yksituumaisuutta, jota ei jatkossakaan välttämättä löydy. Siksi edessä voivat taas olla hankalat neuvottelut ja pitkä hallitusohjelma.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?