Myös liika optimismi Ukrainan taistelusta on vaarallista

Venäjän joukot ovat edenneet Soledarin ympäristössä itäisessä Ukrainassa, mutta käänteestä ei kannata puhua. Venäjä kuitenkin näyttää valmistautuvan uuteen suurhyökkäykseen.

Maxar Technologies -yhtiön tammikuun alussa julkaisemassa satelliittikuvassa näkyy Soledarin tuhoja

14.1. 2:00

Ukrainassa laitonta hyökkäyssotaa käyvä Venäjä sai tällä viikolla edettyä Soledarissa. Pienestä itäukrainalaisesta kaupungista näytti tulleen venäläiselle palkkasotilasjoukko Wagnerille suorastaan kunniakysymys, joten se on halunnut vallata kaupungin hinnalla millä hyvänsä.

Venäjä on esittänyt omissa puheissaan Soledarin strategisesti tärkeänä kohteena, koska sen valtaamalla Venäjän on helpompi uhata lähellä sijaitsevaa Bahmutin risteyskaupunkia. Venäjän joukot ovat yrittäneet rynnäköidä jo puolisen vuotta kohti Bahmutia, josta on tullut yksi Ukrainan taistelutahdon symboleista.

Soledarin ympäristön tapahtumissa merkittävää on kuitenkin lähinnä se, että Venäjän joukot ovat ylipäätään saaneet edettyä ja esiteltäväkseen edes jotain saavutukselta näyttävää. Viime kesästä alkaen aloite rintamilla on ollut Ukrainalla, ja vetäytymään joutunut Venäjä on keskittynyt käyttämään ohjuksia ja lennokkeja terrorisoidakseen siviiliväestöä ja tuhotakseen Ukrainan infrastruktuuria.

Mistään käänteestä ei kannata puhua, vaikka Venäjä yrittää esittää asian niin. Venäjä käy ylipäätään sotaa joukkojaan ja kalustoaan kuluttavalla tavalla, mutta Soledarissa eteneminen on ollut sellainen pakkomielle, että omien taistelijoiden hengellä on näyttänyt olevan tavallistakin vähemmän arvoa. Tätä on vahvistanut Wagnerin keskeinen rooli. Sen omistaja Jevgeni Prigožin on kasvattanut Wagneria rekrytoimalla venäläisistä vankiloista vankeja ja lupaamalla näille vapauden puolen vuoden rintamakomennuksen jälkeen.

Pieni ja käytännössä kokonaan tuhottu Soledar ei ole myöskään niin merkittävä kuin Venäjä esittää. Bahmut ei ole mitenkään tarjottimella.

Wagnerin nimiinsä keräämä pieni menestys tapahtui samalla, kun Venäjän sotilasjohto otti sodanjohdon omiin käsiinsä. Operaation johtajaksi määrättiin Venäjän asevoimien komentaja Valeri Gerasimov, ja tehtävässä kolme kuukautta ollut kenraali Sergei Surovikin putosi yhdeksi hänen varamiehekseen.

Nimitys aloitti perinteisen spekulaatiomyllyn. Ainakin se kertoo, että puolustusministeri Sergei Šoigulla ja Gerasimovilla on Venäjän johtajan Vladimir Putinin luottamus, vaikka kaksikon vuosia kehittämät Venäjän asevoimat ovat osoittautuneet Ukrainassa paljon puhuttua heikommiksi. Molemmat ovat kuitenkin lojaaleja, lähtiväthän he mukisematta järjettömään poliittiseen sotaan joukkojensa ongelmista huolimatta.

Gerasimovin nimitys oli pieni isku Prigožinille ja omia joukkojaan Ukrainaan lähettäneelle Tšetšenian tyrannille Ramzan Kadyroville, jotka ovat jo pitkään vaatineet Gerasimoville ja Šoigulle potkuja. Nämä kiistat tuskin vähenevät. Wagnerin jo 50 000 taistelijan joukoksi rakentanut Prigožin pyrkii kasvattamaan rooliaan entisestään, mikä tarkoittaa vankien lähettämistä uusiin epätoivoisiin hyökkäyksiin.

Gerasimovin nimitys viittaa myös siihen, että Venäjä valmistautuu uuteen suurhyökkäykseen keväällä tai kesällä. Se saattaa edellyttää uutta liikekannallepanoa.

Ukrainan tilanteen arvioiminen on vaikeaa. Venäjän ilmoituksiin ei voi luottaa lainkaan, mutta Ukrainakin säännöstelee tietoa. Monella asiantuntijaksi ilmoittautuneella omat toiveet vaikuttavat analyysiin. Venäjän pienestäkin etenemisestä kertominen tulkitaan helposti Venäjän tukemiseksi.

Realistinen käsitys tilanteesta on kuitenkin tärkeä. Ukraina tarvitsee voittaakseen tukea ja sotilaallista apua. Lännessä toivotaan kovasti hyviä uutisia, mutta myös liiallinen optimismi voi vähentää ymmärrystä siitä, miten välttämättä Ukraina apua tarvitsee.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?