Vaaleihin valmistautuvassa Suomessa puolueet ja äänestäjät sommittelevat tulevaisuutta pitkällä aikavälillä, mutta katsovat menneisyyteen likinäköisesti. Yksi tämän kevään eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista on, miten julkista taloutta vahvistettaisiin. Projekti tunnustetaan usean vaalikauden mittaiseksi. Kannattaa myös huomata, että Suomi on luisunut ahdinkoonsa kauan ja vakaasti.
Kun taloustutkijat esittelevät Suomen talouden viime vuosikymmenten kehitystä, käyristä käy ilmi, että jotain alkoi mennä pieleen vuosien 2008–2010 tienoilla. Silloin Suomen kilpailukyky suhteessa muihin Pohjoismaihin alkoi heikentyä, julkinen talous pehmentyä, työpanoksen kasvu taittua, panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen kutistua, tuottavuus luisua ja jopa syntyvyyden käyrät kääntyivät alaviistoon.
Yksi syistä on, että noina aikoina matkapuhelinvalmistaja Nokia nyykähti. Nokia oli muuttanut Suomen talouden perusrakennetta, investoinut valtavat summat tutkimukseen, tuottanut verotuloja ja nostanut tuottavuutta. Vanha metsämaa muuttui elektroniikkamaaksi.
Nokian kato ei kuitenkaan selitä kaikkea. Voi jopa ajatella, että Nokian nousu peitti Suomen krooniset heikkoudet. Niitä ei korjattu, koska Nokian vuoksi ei ollut pakko.
Finanssikriisikään ei selitä ongelmia. Ruotsi ja Saksa kokivat iskun ihan eri tavalla. Ne nousivat kuitenkin pintaan kuin korkki heti pahimman ajan väistyttyä. Tärkeimmät verrokkimaat kasvoivat ja kehittivät talouttaan nekin vuodet, kun Suomi yritti vain selvitä. Suomi jäi jälkeen. Ainoa talouden iskukykyä kehittävä yritys noina vuosina oli kilpailukykysopimus.
Suomi putoaa yhä kauemmas takamatkalle. Työllisyysaste on kohtuullinen, mutta alempi kuin Ruotsin. Ruotsissa ikärakenne on parempi kuin Suomessa. Ruotsissa 15–74-vuotiaiden määrä kasvaa, Suomessa laskee. Suomessa syntyvyys putoaa jyrkemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa tuottavuus on heikompi kuin Ruotsissa.
Ruotsi vastaa huutoonsa: sen talous kykenee kattamaan sosiaaliturvan ja ikääntymisen kulut nyt ja tulevaisuudessa. Suomessa puolueet laidasta laitaan lupaavat suojella hyvinvointivaltiota, mutta talouden suorituskyky ei riitä lähellekään sitä, että lupaus täyttyisi.
Jos suomalaiset poliitikot haluavat velkakeskustelun ohessa luoda rakentavaa ja positiivista visiota Suomesta, heidän pitää keskittyä tuottavuuteen ja työllisyyteen. Tuottavuus syntyy yrityksissä. Politiikka voi auttaa tekemällä investointeja koulutukseen ja tutkimukseen. Yrityksille voi antaa esimerkiksi verotuksessa tuottavuutta kehittäviä houkuttimia. Työperäisen maahanmuuton kasvattaminen ei ole nopeasti vaikuttava ihmelääke, mutta lääke se on silti. Finanssikriisin jälkeiset vuodet osoittivat, että Suomen työmarkkinajärjestelmää ja sopimista on joustavoitettava. Sosiaaliturva ja työ tulee sovittaa toisiinsa niin, että siirtyminen etuuksilta työhön on aina kannattavaa.
Nämä lääkkeet eivät ole uusia tai mullistavia. Suomessa niitä ei vain pahan makunsa vuoksi määrätä tehoavaa annosta. Se kertoo, että talouden ahdingon takana on myös kroonistunutta poliittista kyvyttömyyttä. Suomen talouden heikentyvää suuntaa olisi pitänyt korjata heti finanssikriisin jälkeen. Jyrki Kataisen (kok) hallitus ei siihen pystynyt, koska se yritti palvella liian monia poliittisia intressejä. Nykyinen hallitus on vahvistanut kuvaa ylileveiden hallitusten ongelmista.
Suorituskykyisen talouden rakentaminen vaatii suorituskykyistä, työhön ja tuottavuuteen keskittyvää, kipua sietävää hallitusta. Mitä paremmin talouden tehoa lisäävä urakka onnistuu, sitä maltillisempia säästöjä tarvitaan.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.