Takavuosina paperimies oli kova ammattinimike: työtä riitti ja palkka oli koulutuksen mittaan suhteutettuna iso. Paperitehdas oli pikkukaupungin helmi. Metsäteollisuus pärjää Suomessa edelleen, mutta painopaperin tuotantomäärät Suomessa luisuvat kohti nollaa.
Stora Enso kertoi tiistaina, miten viime vuosi yhtiöltä sujui. Tulos vahvistaa sen, mikä on ollut nähtävissä paperin tuotantomääristä jo vuosia. Sellua ja kartonkia tehdään koko ajan enemmän, paperia vähemmän. Metsäyhtiö toisensa jälkeen on sulkenut paperitehtaita kilpailukyvyttömimmästä koneesta alkaen. 2000-luvun alun jälkeen paperikoneita on suljettu kymmenittäin eri puolilla maata.
Paperintuotannon huippuvuosi oli 2007, jolloin paperia syntyi yli 11 miljoonaa tonnia. Viime vuoden tilastot eivät ole ihan valmiita, mutta määrä jäänee 4 miljoonan tonnin pintaan.
Jos Stora Enso lopettaa painopaperin tekemisen Suomessa, suurista suomalaisista vain UPM jatkaa. Sekin on kutistanut tuotantoaan. Metsä Group sulki viimeisen paperilinjansa vuonna 2016. Tehtaita on myös muutettu toisentyyppiseen tuotantoon. Stora Enso sulki Veitsiluodon tehtaan, ja yhtiö muuttaa Oulun tehtaan tekemään kuluttajapakkauksia.
Koronaviruspandemia muutti muutamia kuluttajien käyttäytymismalleja – todennäköisesti pysyvästi. Paino- ja kirjoituspaperin kulutus romahti, kun palvelut siirtyivät verkkoon. Sama muutos johti siihen, että pakkauspaperin kulutus kasvoi.
Suomalainen paperintuotanto on perustunut juuri painopaperin tuotannolle. Paperista verkkoon siirtyneet tuotteet eivät palaa paperille. Ja minkä pandemia aloitti, sen inflaatio viimeistelee: painopaperin tuotanto on käynyt kalliiksi, mutta kuluja on vaikeaa siirtää tuotteisiin, koska kysyntä hupenee – juuri siksi, että suuret kulut ajavat asiakkaita verkkoon kovemmalla vauhdilla.
Kartonkihenkilö rulettaa ja paperimies pakittaa.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.