Kun pääministeri Sanna Marin (sd) tapaa torstaina Ruotsin pääministerin Ulf Kristerssonin, pääministerit joutuvat valitseman sanansa harkiten. Vaikka pääministereillä on paljon muutakin puhuttavaa, heiltä kysytään, eroavatko Suomen ja Ruotsin Nato-tiet.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan yllätti sunnuntaina sanomalla, että Turkki voisi ratifioida Suomen Nato-jäsenyyden ilman Ruotsia, vaikka Suomessa oli juuri päätelty, ettei Nato-prosessissa tapahtuisi mitään ennen Turkin toukokuisia vaaleja.
Virossa keskiviikkona vieraillut Turkin ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu tarkensi viestiä sanomalla, että Suomen ja Ruotsin hakemusten erottaminen olisi Naton, Suomen ja Ruotsin käsissä. Erdoğan puolestaan lisäsi, että Ruotsin Nato-kelpoisuus riippuisi siitä, kieltäisikö Ruotsi lailla Koraanin polttamisen.
Suomi ja Ruotsi ovat olleet Naton Madridin huippukokouksesta lähtien Erdoğanin pelinappuloita suuremmassa pelissä. Suomesta Erdoğan lienee jo saanut irti sen, mitä Madridissa laaditun yhteistyöasiakirjan perusteella on saatavissa. Puolustusministeri Mikko Savola (kesk) allekirjoitti viime viikon tiistaina vientiluvan puolustusmateriaaleille Turkkiin.
Ruotsi-vihan lietsonta sen sijaan tuo Erdoğanille etua sisä- ja ulkopoliittisesti sekä Natossa.
Turkin peli jatkuu, mutta tunnelma Suomessa ja Ruotsissa on muuttunut.
Vaikka tähän asti Nato-matkan samantahtisuutta on perusteltu sekä Suomen että Ruotsin kansallisella edulla, kansalaismielipide Suomessa ymmärtää senkin, jos tiet eroaisivat. Sitäkin perusteltaisiin kansallisella edulla. Ajatusta ruokki ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) viime viikon kommenteillaan Ylen haastattelussa.
Ruotsissa Haaviston puheista ei pidetty, mutta arvio oli rehellinen. Suomen päätöksessä ratkaisevaa olisi jatkuvasti muuttuva turvallisuustilanne. Nyt Venäjä ei uhkaa Suomea sotilaallisesti, mutta Venäjän väheksyminen olisi vaarallista.
Ruotsissa kysytään, onko Turkkia missään vaiheessa luettu oikein. Samaa voi kysyä Suomessakin, jossa kuitenkin on tiedetty, että Natoon hakeminen kriisin keskellä on riskialtista. Suomi ja Ruotsi voivat itse edistää asiaansa vain rajallisesti.
Turkin vaalikansan silmissä Erdoğan näyttää siltä, joka päättää, kuka Natoon liittyy. Se voi olla jopa Suomen ja Ruotsin asialle hyväksi. On kuitenkin lopulta Naton asia vastata Turkin turvallisuushuoliin. Ne koskevat myös sitä, että Yhdysvallat aseistaa kurdien YPG-joukkoja Syyriassa.
Yhdysvallat on kytkenyt Turkille tarjottavan hävittäjä- ja asekaupan ehdoksi Suomen ja Ruotsin Nato-ratifioinnit, mutta Yhdysvallat ei muutoin aio puuttua Turkin, Suomen ja Ruotsin neuvotteluihin.
Tähän asti Suomi on toiminut kuin Suomi – pysynyt rauhallisena, valmistautunut Nato-jäsenyyteen ja syventänyt suhteita keskeisiin Nato-maihin ja myös Ruotsiin. Ruotsin kanssa Suomi juuri sopi keskinäisestä tuesta, kun Ukrainalle annetaan sotilasmateriaalia. Haaviston ja Çavuşoğlun yhteys on auki, ja ainakin on voitu kysyä, mitä Erdoğan mahtaa milloinkin tarkoittaa. Ruotsin yhteys Turkkiin vaikuttaa katkenneen.
Ruotsin johdossa on jo paniikkia. Kyse ei ole vain Venäjän uhasta ja Turkin kiristyksestä. Koraanin polttaminen Turkin lähetystön edessä sai pelkäämään täyttä kaaosta ja vastaavaa ketjureaktiota, jonka Muhammed-pilapiirrokset saivat aikaan islamilaisessa maailmassa vuonna 2005. Eri toimijat yrittävät hajottaa Ruotsia sisäisesti, ja pääministeri Kristerssonin hallitus on tukipuolue ruotsidemokraattien Turkille vihamielisen linjan vuoksi sisäpoliittisessa kriisissä.
Suomen on vaalittava suhdettaan Ruotsiin. Suomalaisten luottamus yhteiseen Nato-prosessiin voi kuitenkin rakoilla, ja se haastaa Suomen johdon uudella tavalla.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.