Monimutkainen. Epäjohdonmukainen. Vaikeasti ennustettava. Ristiriitainen. Byrokraattinen. Vaikeaselkoinen.
Siinä Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä käytettyjä luonnehdintoja, joita pilkahtelee myös tällä viikolla hyväksytyssä sosiaaliturvakomitean välimietinnössä.
Mietinnön pohjavire on kuitenkin toisenlainen: kansainvälisessä vertailussa suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on huomattavan kattava, ei erityisen monimutkainen, eikä sosiaalimenojen suhde bruttokansantuotteeseen ole pohjoismaisittain tai edes länsieurooppalaisittain erityisen korkea.
Sosiaaliturvassa siis kaikki hyvin? Ei sentään. Sosiaaliturvakomitea esittää välimietinnössään 30:tä erilaista tarkkaan rajattua selvitys-, lainvalmistelu- ja kehittämishanketta ja yhtä laajempaa uudistusta, viiden perustuslakiin nojaavan syyperusteisen etuuden – työmarkkinatuen, peruspäivärahan, sairauspäivärahan, Kelan kuntoutusrahan ja vanhempainpäivärahan – yhdistämistä yhdeksi perusturvaetuudeksi. Etuuksien ehtojen yhtenäistämistä pitää toki selvittää erikseen, ja muutenkin ehdotuksen toteutuminen on vielä monen mutkan takana.
Etuuksien yhdistämiseen on hyvät perusteet, sillä nykyinen malli tuottaa väliinputoajia ja sysää ihmisiä toimeentulotuelle vailla toivoa poispääsystä.
Moni odotti välimietinnöltä enemmän. Myös komiteaan kuuluvien kansanedustajien kommenteissa on ollut selittelyn makua, kun komitealla ei ollutkaan tarjota jotain aivan uutta.
Sosiaaliturvan uudistamiseen on parin vuosikymmenen ajan kohdistunut suuria ja jopa liiallisia odotuksia. Intohimoja on herättänyt etenkin perustulo, josta puhuttiin aiemmin vielä houkuttelevammin kansalaispalkkana. Siitä on toivottu sosiaaliturvan vanhat rakenteet mullistavaa ratkaisua.
Tällä hetkellä perustulolla ei näytä olevan etenemisen mahdollisuuksia – ei ensi vaalikaudella, jos myöhemminkään. Useimmat puolueet ja monet sosiaalipolitiikan asiantuntijat suhtautuvat perustuloon penseästi, ja se näkyy myös sosiaaliturvakomitean välimietinnössä.
”Sosiaaliturvaa kannattaa muovata pitkäjänteisesti.
Komitea on kyllä tutkinut sosiaaliturvan vaihtoehtoisia järjestämistapoja: perustulon ohella selvityksen alla olivat sosiaalitili ja yhteen perusturvaetuuteen kytkeytyvä osallistumislisä. Tähänastisten kokeilujen ja kokemusten perusteella vaihtoehtoisten mallien vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen on vaikea ennakoida, ja vaihtoehdoissa nähdään vähintään yhtä paljon uhkia kuin mahdollisuuksia. Niinpä uuden järjestelmän rakentamisen sijaan paikkaillaan mieluummin vanhaa.
Aika ja asenteetkin ovat muuttuneet. Perustulo on vauraan, luottavaisen ja erilaisia elämänvalintoja suvaitsevan yhteiskunnan unelma. Kun työllisyyttä on huoltosuhteen heiketessä pakko parantaa, elinkustannukset nousevat rajusti ja tulevaisuus näyttää Euroopan sotiessakin monin tavoin epävarmalta, ilmapiiri ei ole suopea ruodusta poikkeamiselle tai rahan jakamiselle ilman tarveharkintaa. Ainakin jokin ylimääräisen lapsilisän kaltainen veruke tarvitaan.
Syyperusteisuus, vastikkeellisuus ja velvoittavuus voivat olla kovaa valuuttaa myös vaalikentillä, ja seuraavalla hallituskaudella sosiaaliturvan leikkaaminen saattaa olla sen kehittämistä suositumpi vaihtoehto. Monen jo nimeämiä kohteita ovat asumistuki ja ansiosidonnainen työttömyysturva.
Sosiaaliturvaa kannattaa muovata pitkäjänteisesti, ei vain karsimalla tai lisäämällä. Sosiaaliturvakomitea on tehnyt hyvää rakenteita arvioivaa pohjatyötä, ja urakka jatkuu ensi vaalikaudella. Toivottavasti se auttaa sitouttamaan puolueita ratkaisuihin, jotka kantavat myös tulevina vuosikymmeninä.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.