Euroopan unioni alkaa tämän viikon ylimääräisessä huippukokouksessaan valmistella vastaustaan Yhdysvalloille. Presidentti Joe Bidenin hallinto virittelee kauppasotaa inflaation vastaisten toimien varjolla. EU:n lähikuukausina rakentama vastaus voi muuttaa unionin vanhaa perussuuntaa – eikä välttämättä Suomen kannalta edulliseen suuntaan.
Yhdysvallat on jo päättänyt käyttää inflaation vastustamiseen 369 miljardia dollaria. Tämä potti ei ole mukana koronaviruspandemian taltuttamiseen ja maan talouden elvyttämiseen aiemmin jaetuissa rahoissa, yhteensä usean tuhannen miljardin dollarin potissa.
Yhdysvallat käyttää rahaa nyt oikeastaan vihreän siirtymän edistämiseen. Tämä ei sinänsä ole EU:lle mikään ongelma, sillä unioni itsekin vauhdittaa vihreää siirtymää monin tavoin. Ongelmallinen kohta inflaatiopaketissa ovat sen protektionistiset piirteet. Esimerkiksi se, että amerikkalaiset kuluttajat saavat sähköautoa ostaessaan auton hintaa alentavan veroedun, jos riittävän suuri osa autosta on tehty Yhdysvalloissa. Veroetuja saavat myös yritykset, jotka valmistavat vihreän siirtymän teknologiaa – esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaa tai vaikkapa vedyn hyödyntämisen tekniikkaa – Yhdysvalloissa.
EU-maat pelkäävät, että Euroopassa kaivattuja vihreän siirtymän yrityksiä ja osaajia alkaa valua Atlantin taakse. Liikettä on jo havaittu.
Yhdysvallat ei aio perääntyä. Presidentti Joe Biden sanoi eurooppalaisten valituksiin jyrkästi, että Yhdysvallat ei pyytele lupia eikä linjauksiaan anteeksi.
Euroopan unioni on vanhastaan edistänyt vapaakauppaa, karsinut valtiontukia ja suojellut eurooppalaista kuluttajaa. EU ei voi jättää vastaamatta Yhdysvalloille, mutta vastaaminen voi vaarantaa vanhan, jäsenmaiden tunnustaman linjan. Suojeltavaksi voikin tulla kuluttajan sijaan eurooppalainen teollisuus, ja keinoina olisivat kasvava protektionismi sekä yhteisvastuun hyödyntäminen.
Jos EU päättää esimerkiksi höllentää valtiontukisääntöjä, se voisi johtaa unionin sisäiseen kilpailuun, jossa Suomi ei pärjäisi. Suurilla EU-mailla on aina enemmän rahaa kuin pienillä. Suurilla on myös – ainakin niiden itsensä mielestä – ne Euroopan avainyritykset, joita Euroopassa tulee suojella.
Jos EU päättää auttaa projektia rakentamalla yhteisen velan varassa toimivan rahaston vihreän siirtymän edistämiseen ja oman tuotannon suojelemiseen, päätös olisi Suomelle poliittisesti vaikea. Hallitus vannoi monta kertaa, että EU:n elpymisrahasto oli ainutkertainen yhteisvelkajärjestely. Nyt kiihtyy keskustelu siitä, tarvittaisiinko sittenkin uusi rahasto, jolle on jo nimikin: ”suvereniteettirahasto”.
Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kinastelu tulee erittäin huonoon aikaan. Ukrainan sota ja energiakriisi kiusaavat. Venäjä yrittää hajottaa läntistä blokkia. Japani ja Kiina suojelevat omaa tuotantoaan entistä tiukemmin.
Maailman kauppajärjestön WTO:n kyky sovitella kauppakiistoja on kärsinyt pahoin. Yhdysvallat aloitti edellisen presidentin Donald Trumpin aikana WTO:n murentamisen, eikä suunta ole paljon muuttunut presidentin vaihdoksesta. Vaikka Biden olisikin monesta asiasta Trumpin kanssa eri mieltä, heitä yhdistää pyrkimys edistää amerikkalaisen talouden etua vaikka sitten kauppamuurien avulla. Samoin yhteistä tuntuu olevan epäluottamus WTO:ta kohtaan.
Ilman EU:ta Suomi olisi tuuliajolla isojen kauppablokkien taistelussa. Mutta EU:n linjaan olisi kannattanut vaikuttaa kauan sitten – kauppasotaa on viritelty jo jonkin aikaa.
Nyt Suomen pitää vaatia, että EU puolustaa vapaakauppaa ja varoo valtiontukikilpailua. Ja jos Yhdysvalloille lähdetään vastaamaan, siinä on hyödynnettävä käyttämättä jääneitä elpymisrahaston varoja.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.