Monien eduskuntavaalitaistoon käyneiden puolueiden ohjelmissa toistuu yksi tavoite: suomalaisten koulutusastetta on nostettava.
Gallupjohtaja kokoomus visioi, että suomalaisista 50 prosenttia suorittaa korkeakoulututkinnon vuoteen 2030 mennessä. Keskusta on tiettävästi samoilla linjoilla. Pääministeripuolue Sdp:n näkemyksen mukaan taas yli 60 prosentilla suomalaisnuorista pitäisi olla korkeakoulututkinto 2030-luvulla.
Ministeriöiden johtavat virkamiehet eli kansliapäälliköt nokittavat ja katsovat yhteisissä ”terveisissään” uudelle hallitukselle, että ”70 prosentin tasolla olisi mahdollisuus siirtyä OECD-maiden häntäpäästä lähelle kärkeä”.
Häntäpäässä todella ollaan: Suomessa nuorten koulutustaso on laskenut alle kehittyneiden maiden keskitason, ja korkeakoulutettujen osuus 25–34-vuotiaista pyörii 40 prosentin kieppeillä.
Tavoitteet ovat siis ymmärrettäviä, mutta ne tuntuvat herättävän myös hämmennystä.
Vaaliohjelmissa tietysti visioidaan, mutta onko realismia tähdätä jo ensi vuosikymmenellä 50 prosenttiin – 60 tai 70 prosentista puhumattakaan?
Sosiaalisen median keskusteluissa olen nähnyt myös pohdittavan, onko korkeakoulututkinto itseisarvo. Ja tarvitseeko jokaisen suomalaisen väsätä yliopistossa pro gradu -tutkielmaa, jos käytännönläheisempi tekeminen tuntuisi luontevammalta?
Vanhojen opistotason tutkintojen korvautuminen 1990-luvulla ammattikorkeakoulututkinnoilla selvästi hämmentää keskustelua.
Myös ammattikorkeakoulututkinnot ovat nimittäin korkeakoulutukintoja – ja kun havitellaan lisää tutkintoja, havitellaan myös niitä.
”Tavoitteet herättävät hämmennystä.
Ajatus siis ei ole, että kaikkien pitäisi väsätä graduja 2030-luvullakaan. Tarkoituksena on vastata työvoimapulaan, joka on Suomessa OECD-maiden suurin juuri korkeasti koulutetuista työntekijöistä
Julkisella sektorilla moni työvoimaa kaipaava sosiaali- ja terveysalan ammatti edellyttää korkeakoulututkintoa. Myös esimerkiksi teknologiateollisuus arvioi, että valtaosa alalle syntyvistä työpaikoista vaatii tutkintoa.
Kuvaan korkeakoulutuksesta, sen teoreettisuudesta tai käytännönläheisyydestä vaikuttaa myös journalismi.
Media suuntaa usein yliopistolle, vaikka läheinen ammattikorkeakoulukin olisi vaihtoehto.
Kirjoittaja on HS:n politiikan toimittaja.