Vaalien lähestyessä huomio keskittyy helposti suurimpiin puolueisiin. Se on ymmärrettävää, sillä ne itsekin pyrkivät kehystämään vaalit taisteluksi suurimman puolueen asemasta. Siksi keskikokoiset eduskuntapuolueet yrittävät kuumeisesti pitää vaaliväittelyissä huolta, etteivät ne jää vahingossa yleisöksi pääministerikandidaattien kiistellessä.
Vaaleissa on kuitenkin mukana myös joukko pienpuolueita, joita ei kannata jättää kokonaan huomiotta. Suomen vaalijärjestelmässä uusien yrittäjien ei ole helppo saada ainakaan useita edustajia, mutta pienpuolueiden paikalliset ja alueelliset kannatuslaskut eivät välttämättä näy valtakunnallisissa mielipidemittauksissa. Pienpuolueilla saattaa myös joissain tilanteissa olla epäsuoraa vaikutusta jopa hallituksen kokoonpanoon. Esimerkiksi Liike Nyt sai viime vaaleissa läpi vain yhden kansanedustajan, mutta monien kokoomuslaisten mielestä puolue vei kokoomukselta sen verran ääniä, että kokoomus ei noussut suurimmaksi puolueeksi eikä saanut pääministerin paikkaa.
Myös tämän kevään vaaleissa pienpuolueilla voi olla samanlaista vaikutusta. Erityisesti kokoomusta haastaa Liike Nytin ohella liberaalipuolue. Perussuomalaisten liepeillä on omia pieniä sirpalepuolueitaan, joita alkaa olla jo yhtä paljon kuin aikanaan oli erilaisia kommunistipuolueita, mutta ne eivät aiheuta perussuomalaisille suurta haastetta. Perussuomalaisista irtautunut ja oman sisäisesti riitaisan Valta kuuluu kansalle -ryhmänsä perustanut Ano Turtiainen on ehdolla Kaakkois-Suomessa, mutta hänen mahdollisuutensa uusia kansanedustajan paikkansa ovat vähäiset.
Liike Nyt sai viime vaaleissa ainoan kansanedustajansa Uudenmaan vaalipiiristä. Pienten ja uusien puolueiden onkin helpointa saada kansanedustajan paikka juuri Uudeltamaalta, josta kevään vaaleissa valitaan 37 kansanedustajaa. Toiseksi helpointa se on Helsingissä. Useimmissa pienemmissä vaalipiireissä edustajanpaikan saaminen sen sijaan on vaikeaa.
Selitys on niin sanottu piilevä äänikynnys, joka on suurissa vaalipiireissä matalampi kuin pienissä. Se kertoo, kuinka ison osan vaalipiirin äänistä puolueen tai yhteislistan on saatava, jotta se saisi yhden edustajan läpi. Äänikynnystä kutsutaan piileväksi, koska Suomessa ei virallisesti ole äänikynnystä.
Esimerkiksi vuoden 2019 vaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä piilevän äänikynnyksen ylittämiseen riitti runsaat kaksi prosenttia äänistä. Lapissa 9,7 prosenttia vaalipiirin äänistä saanut vihreät jäi ilman paikkaa. Tämän kevään vaaleissa Uudeltamaalta ja Helsingistä valitaan kummastakin yksi edustaja enemmän kuin edellisissä vaaleissa ja Lapista yksi vähemmän. Uudenmaan ja Helsingin piilevä äänikynnys siis laskee, mutta Lapin nousee entisestään.
Piilevä äänikynnys nousee myös kaksi edustajanpaikkaa menettävässä Kaakkois-Suomen vaalipiirissä, jossa Liike Nytin tilannetta seurataan tarkasti. Liike Nyt on nimittäin vahvistanut asemiaan vaalipiiriin kuuluvassa Etelä-Savossa. Puolue sai jo vuoden 2021 kuntavaaleissa Savonlinnassa vahvan aseman, mutta viime vuoden aluevaaleissa Liike Nytin listalla Etelä-Savossa ollut Panu Peitsaro nousi valtakunnalliseksikin huomattavaksi ääniharavaksi.
Liike Nytin etuna on myös, että eduskuntapaikan ansiosta puheenjohtaja Harry Harkimo on mukana varsinaisissa vaalitenteissä eikä pienpuoluetenteissä.
Suomessa käytössä oleva vaalijärjestelmä on pitänyt puoluekentän melko vakaana. Uusista puolueista merkittävään asemaan ovat nousseet lähinnä vihreät ja perussuomalaiset. Varsinkin eduskunnassa tätä on pidetty hyvänä, sillä eduskunnan ”pirstaloituminen” vaikeuttaisi esimerkiksi hallituksen muodostamista ja eduskuntatyötä muutenkin. Kääntöpuolena on, että järjestelmän edustuksellisuus ja sen myötä uskottavuus kärsii.
Niinpä pienpuolueiden suurimpana vaalityönä on yrittää vakuuttaa äänestäjät, ettei niille annettu ääni mene hukkaan.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.