Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on vain kaksi aihetta: Ukrainan tukeminen ja Nato-jäsenyyden viimeistely. Molemmat etenevät erikoisen evoluution kautta. Hallinnan tunteen voi saavuttaa vain, jos on kova pokka.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on yhä vain Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin käsissä.
Vaikka Nato näyttää kovalta ja yhtenäiseltä, sisäisesti liitossa vedetään eri suuntiin. Se on Suomelle tuttua Euroopan unionista, joka näyttää ulospäin eripuraiselta, mutta yllättää tosipaikassa yhtenäisyydellään. Vaikka sota Ukrainassa on tiivistänyt rivejä niin Natossa kuin EU:ssakin, se ei tarkoita, että kaikki tavoittelisivat samaa. Päätöksiä saadaan aikaan, kun aika on niille kypsä.
Presidentti Sauli Niinistö ja muu Suomen ulkopoliittinen johto sukkuloi viikonvaihteessa Münchenin turvallisuuskonferenssissa tapaamisesta toiseen tukemassa Ukrainaa ja edistämässä Suomen asiaa.
Kansalaismielipidekin kirittää vaalien alla Suomen johtoa, sillä 46 prosenttia suomalaisista liittyisi Natoon heti ja ilman Ruotsia (HS 14.2.). Ruotsissa puolestaan kasvaa hallituksen arvostelu siitä, että Turkin ehdottomuus aliarvioitiin.
Turhautuminen kasvaa myös Natossa. Tällä viikolla Turkissa vierailleen Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin puheissa on kireyttä, mikä ei välttämättä edistä Ruotsin asiaa.
Münchenissä presidentti Niinistö, pääministeri Sanna Marin (sd) ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) tapasivat niin Yhdysvaltojen, Saksan, Ranskan, Britannian kuin Natonkin johtoa. Yhteys oli niin varapresidentti Kamala Harrisiin kuin ulkoministeri Antony Blinkeniin.
Suomi tavoittelee yhteisymmärrystä Yhdysvaltojen kanssa siitä, millä eri tavoin Suomen Nato-matkaa voi edistää ja miten Suomi voisi itse edetä.
Painetta voi luoda monin tavoin. Suomi ei voi kuitenkaan suoraan pyytää Turkilta tai Yhdysvalloilta mitään, sillä niin diplomatia ei toimi. Aina voi kuitenkin antaa ymmärtää, mikä Suomelle sopisi ja mikä on Suomen oma tilanne. Asialla joudutaan vaivaamaan myös Yhdysvaltoja.
Münchenissä Niinistö lähetti maailmaa kiertämään lausahduksen siitä, että Suomi on hakemuksensa jättänyt eikä sitä peruisi. Olisi Turkin asia toimia. Painetta loi myös pohdiskelu Leopard-taistelupanssarivaunuista. Niinistö muistutti kansainväliselle medialle, että Suomella on Leopardeille omaa tarvetta, kun Suomi Naton ulkopuolella puolustaa yksin pitkää rajaansa Venäjää vastaan.
Erdoğan ei ole mikään paineen alla taipuja, mutta hänkin joutuu pohtimaan suhdetta Yhdysvaltoihin.
Turkin ja Yhdysvaltain suhde on kompleksinen. Vaikka amerikkalaissenaattorit kytkivät näyttävästi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ratifioinnit Turkin ja Yhdysvaltojen hävittäjäsopimukseen, Yhdysvallat on haluton käymään Erdoğanin kanssa poliittista kauppaa yhtään mistään. Ainakaan Suomesta ja Ruotsista ei haluta maksaa lunnaita kahta kertaa.
Münchenistä Blinken matkaa maanjäristyksen ensisokista yhä kärsivään Turkkiin. Yhdysvallat tietänee nyt, miten Suomi arvioi omaa tilannettaan. Yksinkin voidaan edetä.
Yhteisymmärrys Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa on edellytys sille, että Suomi voisi liittyä Natoon ennen Ruotsia. Henkinen valmius Suomessa ja myös Ruotsissa jo on.
Solidaarisuus on kuitenkin laji, josta Suomella on vielä paljonkin opittavaa – on kyse Natosta tai Ukrainan tukemisesta. Suomen ja Ruotsin keskinäistä solidaarisuutta on kuitenkin sen verran lujitettu, että se kestää painetta ja myös takaiskuja.
Vuosi sitten pidettiin mahdottomana, että Suomi liittyisi nopeasti Natoon. Ainakaan sinne ei mentäisi ilman Ruotsia. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Suomi on valmis liittymään Natoon mahdollisimman nopeasti ja aluksi ilman Ruotsia.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.