Jos Eurooppa haluaa tuntea itsensä paremmaksi kuin Kiina, sen täytyy katsoa aika kauas taaksepäin.
Viime vuosisadan alussa Kiinan suuren levottomuuden aikoina sotapäällikkö Feng Yuxiang kastoi sotajoukkonsa kristinuskoon paloruiskulla. Kun kiinalaisilta diplomaateilta on viime vuosina kysynyt Fengistä, heidän vastauksensa on ollut enimmäkseen vaivautunut. He eivät ilmeisesti halua muistella menneiden vuosikymmenten sotapäällikköä, joka löysi inspiraationsa lännen uskonnoista. Nykyisin kiinalaisilla on parempia esikuvia.
Kiinalaiset eivät nyt tunne erityistä alemmuutta läntisten vaikutteiden rinnalla, koska he ovat voitolla niin monilla maailman kentillä. Tunnetta ei pääse pilaamaan edes se, että Kiinan kommunistipuolue on syntyperältään eurooppalainen.
Ottelu Euroopan ja Kiinan välillä on jatkuvasti käynnissä, mutta ainakin yhdellä rintamalla Eurooppa on pahasti jäljessä: suhteissa Latinalaiseen Amerikkaan. On totta, että Euroopalla on kädet täynnä Ukrainan auttamisessa Venäjää vastaan, mutta Latinalaisen Amerikan unohtaminen on vanhempaa perua.
Euroopan asenteessa Latinalaiseen Amerikkaa tarvitaan ”radikaali muutos” jotta pärjättäisiin Kiinalle, kirjoittivat hiljattain European Council on Foreign Relations -ajatushautomon tutkijat Carla Hobbs ja José Ignacio Torrebalanca. Yhä useammat ovat heidän kanssaan samaa mieltä.
Kiinan kauppa Latinalaisen Amerikan kanssa ohitti EU:n jo jokunen vuosi sitten ja lähestyy nyt Yhdysvaltojen lukuja. EU:n ja Latinalaisen Amerikan kaupan kokonaisarvo on noin 180 miljardia euroa. Se on vähän verrattuna maailman suuriin kauppakumppaneihin.
Kuten muualtakin maailmasta, Kiina ostaa Amerikan eteläisiltä mailta lähinnä viljaa ja raaka-aineita. Eivätkä Kiinan päättäjät kysele kauppakumppanin ihmisoikeuksien perään. Poliittisen maksun Kiina perii muun muassa YK-äänestyksissä.
Vielä 1980-luvulla Eurooppa oli Latinalaiselle Amerikalle tärkeä alue, kun maat hylkäsivät yksi toisensa jälkeen diktatuurin ja lähtivät demokratian vaikealle tielle.
Ensin Argentiina palasi demokratiaksi hävittyään sodan Falklandin saarista Britannialle. Diktaattori Augusto Pinochetin Chile seurasi perässä kohti demokratiaa. Keski-Amerikassa suunta oli sama.
Vuosituhannen vaihteessa Latinalainen Amerikka oli demokratialla mitaten maailman menestyneimpiä alueita, huolimatta Kuuban kommunisteista ja Venezuelan Hugo Chavezista. EU valittiin kumppaniksi, kun Yhdysvaltojen vanhat teot olivat liian tuoreessa muistissa.
”Kiinalaiset ovat voitolla monilla maailman kentillä.
Sittemmin Latinalainen Amerikka ei ole ollut aivan vakaa mutta demokratian kasvualusta kuitenkin. Eurooppa sen sijaan keskittyi tuijottamaan omaan napaansa. Kun Eurooppa loisti poissaolollaan, Kiina astui kuvaan.
Tämän vuoden alussa näytti hetken – mutta vain hetken – siltä, että vanhat ajat tulevat Latinalaisessa Amerikassa takaisin. Brasiliassa äärioikeisto yritti saada armeijan kaappaamaan vallan ja Perussa vasemmistopresidentti yritti kaapata vallan itseltään. Molemmat yritykset näyttävät epäonnistuneen siksi, että alueen armeijat eivät enää halua valtaan.
Merkkinä uudesta demokratian ajasta Brasilia ja Argentiina ovat aloittaneet keskustelut yhteisestä valuutasta. Euron esimerkki on selvä. Kiinalle on samantekevää, millä valuutalla alueen maat käyvät Pekingille edullista kauppaa.
Latinalainen Amerikka on edelleen Euroopalle tärkeä alue, ja kummallakin puolella on vahva demokratian perinne. Parempaa yhteistyön ja kaupan pohjaa ei ole.
Kirjoittaja on turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut vapaa toimittaja.