Suojelupoliisi eli Supo on joutunut ikävän julkisuuden kierteeseen.
Keskustelu käynnistyi viime syksynä, kun Ruotsissa ja Norjassa paljastui näkyviä vakoilutapauksia, joissa otettiin kiinni erityisesti Venäjän sotilastiedustelulle vakoilleita. Sen jälkeen uutistoimisto STT selvitti, ettei Suomessa syyttäjän harkittavaksi ollut tullut ainoatakaan vakoilujuttua sitten vuosituhannen alun.
Supo vastasi ihmettelyihin, että se puuttuu epäilyttävään yhteydenpitoon jo ennen kuin mitään rikollista on havaittavissa. Ajatus täydellisesti onnistuneesta ennaltaehkäisystä aiheutti vinoja hymyjä. Sitten silmille räjähti Supon entisen virkamiehen Matti Saarelaisen tapaus.
Iltalehti kertoi jo viime keväänä, että Saarelaisella oli silloisena Ulkomaalaisviraston johtajana ollut rooli prosessissa, jossa Putin lähipiiriin kuuluva oligarkki Gennadi Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden salassa Supolta. STT puolestaan kertoi vuodenvaihteessa, että Saarelainen sai keväällä 2019 potkut Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajan tehtävästä seksuaalisen häirinnän vuoksi. Hän siirtyi takaisin Supoon, jossa ei kuulemma tiedetty paluun syytä. Tiedustelupalvelun tietämättömyyttä enemmän kyse tuntui olevan oman miehen suojelusta. Sen jälkeen Supo näyttää keskittyneen oman julkikuvansa suojeluun, ei tosin kovin hyvin tuloksin.
Supolla on tärkeä tehtävä Suomen turvallisena pitämisessä, eikä se voi kertoa kaikkea julki. On myös selvää, että monet nyt pintaan nousevat ongelmat juontuvat Seppo Nevalan onnettomalta päällikkökaudelta, jolloin nähtiin myös Alpo Rusiin kohdistunut perusteeton vakoilututkinta.
Supossa on paljon pätevää väkeä. Silti Supo käyttää niin merkittävää valtaa, että sen toimintaan liittyvät epäselvyydet on selvitettävä. Sisäministeriö tekee parhaillaan tarkastusraporttia Supon Saarelaista koskevasta selvityksestä. Saa nähdä, riittääkö se.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.