Vaalien alla käytävä väittely kääntyi ainakin hetkeksi yhteiskunnan oikeisiin ongelmiin ja kehitystarpeisiin, kun huomio siirtyi Whatsapp-viesteistä kouluihin ja eriytymiseen.
Suomalaisen yhteiskunnan hellityimpiä tavoitteita on, että lapsille tarjotaan tasa-arvoiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä. Osutaan herkkään kohtaan, jos väitetään, että koulujärjestelmässä on piirteitä, jotka rikkovat tätä pyrkimystä. Viime päivinä on väitelty siitä, pitäisikö nykymuotoiset painotetut luokat lopettaa. Painotusluokkien poistamista ovat ajaneet opetusta suunnittelevat virkamiehet Helsingissä.
Mielipiteitä on jakanut myös Ylen tekemä ”koulukone”. Kun koneeseen syöttää koulun nimen, palvelu tarjoaa tiedot muun muassa koulun päättötodistusten keskiarvoista ja S2-oppilaiden osuuksista. S2-oppilaat saavat tukea suomen kielen oppimiseen, useimmat siksi, ettei heidän äidinkielensä ole suomi tai ruotsi. Yleä on pyydetty luopumaan koneesta yleisen edun nimissä. Perusteluksi on esitetty, että kone voi vauhdittaa alueellista eriytymistä, kun se paljastaa niitä kouluja, joissa on paljon maahanmuuttajien lapsia.
Ylelle esitetyt moitteet kertovat siitä, että koulutuksen ja eriytymisen teemat ovat todella herkkiä. Asiaan puuttui jopa opetusministeri Li Andersson (vas), mikä mursi politiikan ja Ylen välistä palomuuria. Jos tuntuu siltä, että Ylen julkistamat faktat eivät palvele niin sanottua yhteiskunnan yleistä etua, vikaa kannattaa ensin etsiä yhteiskunnasta ja sen tuottamasta segregaatiosta eikä Ylestä.
Painotusluokkien lopettamista on perusteltu sillä, että ne kiihdyttävät eriytymistä, segregaatiota. Parempien taloudellisten ja kulttuurillisten mahdollisuuksien perheet ohjaavat lapsiaan lähikoulun sijaan kouluihin, joissa on jokin pääsykokeellinen painotusluokka. Järjestelmää arvostelevien mukaan tavoitteena ei ole aina lapsen musiikillinen, matemaattinen tai vaikkapa liikunnallinen kehittäminen vaan se, että lapsi halutaan muualle kuin lähikouluun. Pärjäävimmät siivilöityisivät painotusluokille, ja painotusluokattomat lähikoulut kärsisivät.
Monelle painotettuun opetukseen hakevalle valinta ei ole niin kutsuttua koulushoppailua vaan oman lahjakkuuden kehittämistä. Esimerkiksi musiikkipainotteinen opetus sujuu parhaiten musiikkiluokilla. Tasa-arvoa tulee hakea, mutta tasapäistämistä varoa.
Koulukeskustelu on vaikeaa, koska siinä ovat vastakkain kaksi suomalaisen yhteiskunnan keskeistä arvoa, usko tasa-arvoon ja usko koulutuksella etenemiseen. Hakiessaan lapsilleen parasta mahdollista koulutusta korkeakoulutetut perheet toteuttavat juuri sitä koulutuseetosta, jonka varaan Suomi nyt vannoo: menestys perustuu hyvään koulutukseen ja omien erityiskykyjen kehittämiseen. On paljon vaadittu, että vanhempien odotetaan luopuvan siitä omien lastensa kohdalla.
Painotusluokilla on melko vähän lapsia, eikä näiden luokkien poistaminen kääntäisi Helsingin alueiden eriytymiskehitystä. Eriytymisen syyt ovat syvemmällä yhteiskunnan rakenteissa. Missään tapauksessa syy tilanteeseen ole maahanmuuttajissa eikä heidän lapsissaan. He tarvitsevat koulunkäyntiinsä tukea ja riittävästi resursseja. Vastakkainasettelu ei auta ketään.
Painotettua opetusta voi tarjota monella tavalla, mutta esitys painotusluokkien poistamisesta kertoo yrityksestä lääkitä oireita, kun niiden syytä ei osata hoitaa. Toteutuessaan ehdotus voisi toimia tavoitteensa vastaisesti. Jos vanhemmat kokevat – oli käsitys oikea tai väärä –, että heidän lastensa mahdollisuuksia heikennetään painotusluokat lopettamalla, perheet voivat alkaa valita asuinpaikkansa koulun perusteella, kuten tapahtuu jo monessa muussa maassa. Silloin alueellinen eriytyminen vain voimistuisi.
Saattaa olla, että virkamiehet yrittävät hoitaa kaiken lisäksi haamuoireita. OECD:n selvityksen mukaan Suomen koulujen väliset erot osaamisessa ovat pienemmät kuin missään muussa Pisa-tutkimuksen kattamassa maassa. OECD kertoo, että Suomessa ”lähikoulu on aina paras koulu”.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.