Kokoomus on näillä näkymin seuraavassa hallituksessa, yhteistyössä joko perussuomalaisten tai sosiaalidemokraattien kanssa. Muista poiketen perussuomalaiset suhtautuu kuitenkin kovin nihkeästi työperäiseen maahanmuuttoon ja ilmastopolitiikkaan sekä EU:hun. Siksi puoluetta on vaikea nähdä osana hallitusta; politiikka on yhteispeliä. Ja syystäkin perussuomalaiset voi pelätä, että hallitustyö kompromisseineen johtaisi kannatuksen romahtamiseen.
Kokoomus ja Sdp ovat eri mieltä valtion velkaantumisesta. Molempien kertomukset aiheesta ovat hakoteillä.
Kokoomus antaa ymmärtää Suomen olevan Italian tai Kreikan tiellä, mikä ei ole totta. Korkojen nousua kauhistellaan mainitsematta, että valtion maksamat reaalikorot eivät vuosikymmeniin ole olleet näin vahvasti miinusmerkkisiä. Mutta oikeassa kokoomus on siinä, että seuraavan hallituksen tulee vähentää valtion velkaantumista.
Sdp katsoo Suomen kireän finanssipolitiikan johtaneen 2010-luvulla talouden pysähdykseen, eikä tätä virhettä pidä toistaa. Väite ei pidä paikkansa: pulmana olivat Nokian romahdus, paperiteollisuuden näivettyminen ja Venäjän-kaupan vaikeudet. Finanssipolitiikka ei ollut ongelmien syy, eikä se ollut muihin euromaihin verrattuna kireää.
Talouspolitiikan arviointineuvosto toivoo, että budjetin alijäämää supistetaan kuuden miljardin euron verran ensi vaalikaudella. Mutta hoito- ja hoivamenot kasvavat ja puolueet haluavat – hyvistä syistä – lisätä panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen sekä puolustukseen ja oikeusvaltioon. Nettomääräinen alijäämän supistaminen kuudella miljardilla voi olla ylivoimaista, ja tulos riippuu joka tapauksessa suhdanteista.
Ikäsidonnaisten julkisten menojen kova kasvu luo jatkuvia paineita julkiseen talouteen. Mikään talouden laki ei vaadi velkaantumisen pysäyttämistä yhden tai kahden vaalikauden puitteissa, mutta on olennaista, että politiikassa luodaan suunnitelma ja sitoudutaan uskottavasti velkaantumisen taittamiseen.
Retoriikassaan sopeutuksesta sekä kokoomus että sosiaalidemokraatit ovat kritiikille alttiita. Kokoomus haluaa supistaa alijäämää menoleikkauksilla ja samalla keventää verotusta. Monet julkiset menot ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti todella tärkeitä – leikkausten ikävistä seurauksista kokoomus ei sano mitään. Ansiotuloverot ovat ongelma etenkin vähätuloisten kannustinloukkujen takia, mutta kannustinloukuissa on usein kyse pikemminkin asumistuesta ja muusta sosiaaliturvasta kuin veroista.
Sdp luottaa liikaa kasvupoliittiseen toiveajatteluun ja verotuksen kiristämiseen. Verotuksessa on toki mahdollisuuksia: veroaste on ollut laskusuunnassa jo vuosia, kuten Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander on huomauttanut.
”Kokoomuksella ja Sdp:llä on pitkälti yhteiset arvot.
Talouspolitiikan arviointineuvosto ehdottaa luopumista listaamattomien yhtiöiden veroeduista, kiinteistöveron kiristämistä ja alennettujen arvonlisäverokantojen nostamista. Ehdotukset ovat taloudellisesti järkeviä.
Poliittisesti ne voisivat olla osa kaikille karvasta kipupakettia: listaamattomien yhtiöiden veroedut ovat kokoomukselle pyhä lehmä, Sdp ei halua nostaa arvonlisäkantoja, ja kaikki vihaavat kiinteistöveroa.
Oikein muotoiltuina ehdotukset helpottaisivat sopeutusta merkittävästi. Mutta taloudellisesti järkevät verot ovat poliittisesti vaikeita. Menopaineisiin on puututtava.
Jyrki Kataisen (kok) ja Alexander Stubbin (kok) hallitusten jäljet pelottavat, mutta sinipuna on silti lupaavin hallitusvaihtoehto.
Näin siksi, että kokoomuksella ja Sdp:llä on pitkälti yhteiset arvot. Kumpikin puolue kannattaa ihmisoikeuksia ja hyvinvointivaltiota sekä vihreää siirtymää, työperäistä maahanmuuttoa ja kansainvälistä yhteistyötä.
Suuria puolueiden väliset erot ovat tarkasteltaessa valtion velkaongelmaa. Näiden näkemysten välinen kompromissi on tuskan takana, mutta se voisi olla hyvä perusta seuraavan hallituksen talouspolitiikalle.
Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.