Venäjän vuosi sitten aloittama hyökkäyssota Ukrainassa siirsi Euroopan uuteen aikaan. Sodan vuosipäivä haastaa uskon edistykseen ja parempaan maailmaan, sillä näkymä tulevaan on kovin sumuinen.
Historioitsijat lopulta kertovat, elämmekö nyt suurta saumakohtaa vai sittenkin vain pitkää jatkumoa. Tällä hetkellä osa tutkijoista näkee Ukrainan sodan osana Neuvostoliiton hajoamista. Toisaalta Venäjä ja Kiina haastavat Yhdysvaltojen valtaa. Olemmeko Amerikan valtakauden jatkoajalla ja Kiinan vuosisadan alussa? Näkymä kirkastuu, kun sumu hälvenee.
Se tiedetään, että Ukraina on sodassa.
Kylmän sodan jälkeinen aika on ehtinyt jo opettaa, että tuskin tätäkään sotaa saadaan loppumaan rauhansopimuksin. Länsi haluaa Ukrainan voittavan, mutta voittoa ei ole määritelty. Sitäkään ei ole konkretisoitu, mitä rauhalla tarkoitetaan. Tulitauko tai jäätyvä konflikti sitä eivät ole. Ukrainalle ja sen liittolaisille tärkeintä on päättää sota niin, ettei Venäjä pysty uuteen hyökkäykseen pitkään aikaan. Niin sotaan kuin sen jälkeiseen aikaankin Ukraina tarvitsee lännen vahvan tuen.
Sodan ensimmäinen vuosi näytti, miten brutaalia ja vanhanaikaista on sota 2020-luvun Euroopassa. Se on juoksuhautoja, vääriä arvioita, johtajien ja sotilaiden sekoilua, sotarikoksia, siviilien pommittamista, raiskauksia, miljoonia pakolaisia, hiipuvia ammusvarastoja, sähkö- ja vesikatkoja, haavoittuneita, kaatuneita ja kuolleita.
Sota kyseenalaisti käsityksen turvallisuudesta. Huoli ydinsodasta palasi Eurooppaan. Maailmantalous ei ollut vielä toipunut koronaviruspandemiasta, kun sota vyörytti päälle energia- ja inflaatiokriisit ja globaalin viljapulan. Siksi tämä on koko maailman sota.
Samaan aikaan syvän vaikutuksen tekee ukrainalaisten päättäväisyys puolustaa maataan. Asiaansa uskova kansa on vahva voima. Sen näkeminen on parantanut suomalaistenkin ryhtiä. Luottamusta lisää se, miten Euroopan ja Yhdysvaltojen side vaikuttaa lujittuneen. Venäjän hyökkäyssota sai Suomen ja Ruotsin hakemaan Nato-jäsenyyttä.
Natoon liittyminen on Suomelle ja Ruotsille suuri askel, mutta suuri se on myös Natolle. Kaksi vahvaa uutta jäsentä todistavat Naton vetovoimasta ja viimeistelevät merkittävällä tavalla Naton yhteisen puolustuksen Venäjää vastaan. Venäjälle Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on kirvelevä tappio.
”Länsi tiivistyy, mutta vastakkainasettelu kovenee.
Amerikkalaiset ja eurooppalaiset johtajat jakavat ainakin vielä, puolitoista vuotta ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, näkemyksen suurista globaaleista kysymyksistä. Oma kysymyksensä on, kuinka kauan Ukraina kiinnostaa kansalaisia.
Kansalaismielipide niin Ukrainassa kuin lännessäkin on tärkeä, sillä Ukrainaa on tuettava myös silloin, kun omat huolet painavat. Ukrainan aseistaminen on kilpajuoksua aikaa vastaan. Venäjällä riittää rintamalle sekä sotilaita että kalustoa.
Ukrainassa soditaan demokratian tulevaisuudesta.
Omaan historiaansa takertunut Venäjä yrittää imperialismillaan tehdä menneisyydestään Euroopan tulevaisuuden. Mutta vaikka Venäjä on ydinasemahti ja YK:n turvallisuusneuvoston jäsen, se ei pysty siirtämään maailmaa itse määrittelemäänsä uuteen aikakauteen. Venäjän aika lähestyy loppuaan.
Tulevan globaalin järjestyksen määrittelee kaksi ideologista kamppailua käyvää blokkia. Toista niistä johtaa demokraattinen Yhdysvallat, toista autoritäärinen Kiina. Geopolitiikka pakottaa myös talouden ja teknologian valitsemaan puolensa.
Lännen suuriin huoliin kuuluu Kiinan tuki Venäjälle. Sodan vuosipäivän alla Yhdysvallat on varoittanut kovista seurauksista, jos Kiina alkaa aseistaa Venäjää.
Kiinan-kaupan turvin Venäjä lieventää lännen pakotteiden taloudelleen tuomaa iskua. Vaikka Kiina ei ole avoimesti aseistanut Venäjää, se myy Venäjälle teknologiaa, jota voidaan käyttää sotilaallisesti. Venäjän sotakassaa Kiina rahoittaa ostamalla venäläistä öljyä ja kaasua.
Kiina joutuu kuitenkin talouskasvuaan varjellakseen ajattelemaan suhteitaan Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Kiina haluaa, että kansainvälisessä kaupassa ja politiikassa on säännöt – jotka Kiina itse määrää. Venäjää yhteistyöhön sitovat instituutiot ja sopimukset eivät niin kiinnosta.
Länsi tiivistyy, mutta vastakkainasettelu kovenee. Ukrainalaiset olivat jo vahvasti lännen leirissä, kun Venäjä vuosi sitten aloitti suurhyökkäyksensä.
Suomessa suurvaltakilpailuun herättiin myöhään, vaikka Yhdysvaltojen huomio kiinnittyi Kiinaan aikaa sitten. Venäjä näki, että Eurooppaan oli jäämässä valtatyhjiö, jonka se halusi täyttää.
Suomalaisilta hyökkäyssota vei luottamuksen Venäjään ja myös omaan erinomaisuuteen. Suomen turvallisuuspolitiikan nopea muutos on historiallinen.
Eurooppa linnoittautuu Venäjää vastaan. Natossakin Suomi on ja pysyy etulinjan maana. Vaaran vuodet jatkuvat.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.