Britanniassa kokeiltiin nelipäiväistä työviikkoa, ja siitä saatiin hyviä tuloksia. Tuottavuus kasvoi, ja työntekijät voivat aiempaa paremmin.
Suomessa uutinen otettiin vastaan odotetusti: työnantajien edustajat tyrmäsivät, vasemmistopoliitikot ylistivät. Lopuksi kaikki totesivat, että eihän tämä ihan näin toimisi meillä, mutta ehkä jotain voisi kokeilla.
Tällä kertaa luin poliitikkojen ja asiantuntijoiden reaktioita tavallista tarkemmin, koska teen itse nelipäiväistä työviikkoa. Työajan lyhentäminen on vanhempien lakisääteinen oikeus, kunnes lapsi päättää toisen luokan.
Olen kuitenkin ilmeisen onnekas, kun työni mahdollistaa tämän. Harva vanhempi tarttuu mahdollisuuteen, vaikka juuri ruuhkavuosiaan elävien hyvinvointia nelipäiväinen viikko voisi parantaa.
Niistä, jotka oikeuttaan käyttävät, ylivoimainen enemmistö on naisia. Nykyinen hallitus sai aikaan perhevapaauudistuksen, mutta hoitovapaille se ei tehnyt mitään.
Alle kolmivuotiaiden äidit jäävät vastedeskin ennemmin kokonaan pois töistä hoitovapaalle kuin palaavat töihin ja tekevät lyhyempää työaikaa.
Muutoksen kannattajat ajavat nelipäiväistä viikkoa muillekin kuin pienten lasten vanhemmille ja täydellä palkalla.
Raha ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi mahdollisuutta ei nyt käytetä. Tärkeä syy se toki on.
Kela maksoi vuonna 2021 alle kolmivuotiaiden vanhemmille joustavaa hoitorahaa keskimäärin 189,57 euroa kuukaudessa sekä eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille osittaista hoitorahaa keskimäärin 99,68 euroa kuukaudessa. Jokainen voi laskea, miten paljon oma palkka pienenisi työajan lyhentämisen takia ja miten Kelan tuki siihen suhteutuisi.
”Moni työnantaja ei jousta enempää kuin on pakko.
Kelan vuosia sitten tekemän selvityksen mukaan tuen käyttäjät ovat keskivertoa koulutetumpia ja hyvätuloisempia.
He painivatkin usein muiden kuin rahaongelmien kanssa. Tunnen äitejä, jotka tekevät asiantuntijatöitään öisin, koska työnantaja edellyttää sadan prosentin työpanosta 80 prosentin työajalla ja palkalla. Monella on kokemusta siitä, että ura- ja palkkakehitys hyytyvät lyhennetyn työajan takia.
Kun monilla työpaikoilla on tällainen asenne, ei ole yllätys, että työnantajien edustajat tyrmäsivät heti Britannian tulokset. Moni työnantaja ei ole valmis joustamaan yhtään enempää kuin on lain mukaan pakko.
Tässäkin asiassa voimme kadehtia Ruotsia, jossa molempien vanhempien osa-aikatyö on työpaikoilla pikemminkin normi kuin poikkeus.
Kirjoittaja on HS:n lifestyletoimituksen toimittaja.