Suomessa on viime vuosina nopeasti pahentunut epidemia, joka uhkaa jo yhteiskunnan ja talouden kestokykyä. Kysymys on mielenterveysongelmista, joista on viime vuosina tullut ylivoimaisesti suurin syy nuorten aikuisten pitkille sairauspoissaoloille.
Kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä yli puolet on jo mielenterveysperusteisia. Alle 30-vuotiaiden mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on 2000-luvulla kaksinkertaistunut. Vuonna 2019 tähän joukkoon kuuluvia ihmisiä oli noin 13 500. Se harventaa muutenkin niukkaa työvoimaa.
Erityisen huonoa kehitys on ollut nuorten naisten kohdalla. Naisille tapahtui 2010-luvun puolivälissä jotain dramaattista, sillä heidän mielenterveysongelmansa kääntyivät jyrkkään nousuun. Viidentoista viime vuoden aikana masennuksesta johtuvien sairauspäivärahapäivien määrä on nuorilla naisilla kaksinkertaistunut, ahdistuksesta johtuvien peräti viisinkertaistunut.
Selitystä on haettu työelämästä. Vuoden 2018 työolotutkimuksessa joka toinen naispalkansaaja kertoi kokevansa väsymyksen ja toivottomuuden tunteita. Luku oli vielä korkeampi 25–34-vuotiaiden ryhmässä. Moni nainen kertoi tuntevansa, että kaikki käy yli voimien. Miesten joukossa uupumusoireista raportoi 30 prosenttia vastaajista.
Naisten pahoinvointi yhdistyi stressaavaan työhön, digikuormitukseen, työpaikan ristiriitoihin ja huonoon johtamiseen. Fyysinen kuormittavuus on muuttunut psyykkiseksi rasitukseksi, kun ihminen joutuu tekemään ajattelua vaativaa työtä, jakamaan huomionsa moneen asiaan, toimimaan tiimissä ja pitämään kiinni positiivisesta asenteesta.
Viihtymättömyys työssä ei ole sairauslomaperuste, eikä sellainen ole edes työuupumus. Siksi diagnoosiksi kirjataan tyypillisesti joko masennus tai ahdistus. Takavuosina papereihin saatettiin merkitä vaikkapa selkäkipu, kun mielenterveyshäiriöitä piiloteltiin. Nyt tällainen stigma on väistynyt, mikä selittää osaltaan mielenterveysongelmien lisääntymistä.
Pahasta olosta puhuminen on nyt hyväksyttävämpää kuin ennen. Naisille omien tunteiden sanoittaminen on helpompaa kuin miehille, mikä voi liittyä siihenkin, että hoitajista enemmistö on naisia. Mielenterveysongelmien iskiessä naiset jäävät usein sairauspäivärahalle, mutta miehet työttömyyspäivärahalle. Kaikki miehet eivät välttämättä halua tai osaa puhua ongelmistaan ennen kuin on ihan pakko. Avohoidossa naisia on enemmän kuin miehiä, mutta sairaaloissa osat vaihtuvat.
Mielenterveysongelmien kasvussa kysymys on nimenomaan lievempien ongelmien lisääntymisestä, sillä erikoissairaanhoitoa vaativien potilaiden määrä on pysynyt melko vakaana. Hyvä uutinen on myös itsemurhien määrän väheneminen, vaikka nuorten naisten kohdalla siinäkin oli viime vuonna nousua.
Työelämän lisäksi rasitusta kasvattavat ihmissuhdepaineet, joita sosiaalinen media on luultavasti pahentanut. Helpotusta ei tarjoa myöskään nykyinen maailmantilanne, jossa ilmastoahdistus vaihtui ensin koronaeristykseen ja nyt sodan pelkoon. Nuorten naisten mielenterveysongelmat kääntyivät jyrkkään nousuun samaan aikaan, kun syntyvyys kääntyi laskuun. Se on tuskin sattumaa.
Mielenterveyskriisiä haluttaisiin parantaa lisäämällä tukea ja helpottamalla hoitoon pääsyä esimerkiksi terapiatakuun avulla. Varhainen auttaminen onkin tärkeää. Toisaalta oireita hoitamalla korjataan vain jälkiä, ja samaan aikaan ongelma jatkaa kasvamistaan. Ennen varoiteltiin elämisestä sen varassa, että pesemme toistemme paitoja, mutta vaikeaa eläminen on toinen toistamme terapoimallakin.
Siksi olisi tärkeää puuttua ongelmien syihin eli niihin asioihin, jotka uuvuttavat ihmisiä ja erityisesti nuoria naisia. Silloin katseet kohdistuvat kouluihin ja työpaikkoihin, mutta myös laajemmin vallitseviin vaatimuksiin, odotuksiin ja ihanteisiin. Ne ovat rakentaneet riittämättömyyden ja tyytymättömyyden kehän, josta liian monella on nyt vaikeuksia löytää ulospääsyä.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.