Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ja työntekijäjärjestö SAK:n välit ovat yhä jännitteiset. Syynä on kuutisen vuotta käytössä ollut – ja taas kerran vaikeuksiin ajautunut – niin sanottu Suomen palkkamalli.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta valitti äskettäin blogissaan, että Suomeen tarvittaisiin jokin muu neuvottelumalli kuin tämä nykyinen, mutta EK pitää Elorannan mukaan jääräpäisesti kiinni vientivetoisesta mallistaan. EK:ssa tällaista luetaan niin, ettei SAK:ssa ole vieläkään lakattu haikailemasta keskitettyjen tulopoliittisten kokonaisratkaisujen eli tupojen perään.
Suomen malli kopioitiin pienin muutoksin Ruotsista. Suomen versiossa kansainväliselle kilpailulle keskeiset vientiteollisuuden alat määrittävät palkankorotusvaran, jota muut alat eivät saisi ylittää. Tätä on erityisesti vaatinut ja vaalinut EK.
EK:lle on myös ollut tärkeää, että merkittävä vientiala teknologiateollisuus avaa palkkakierroksen. Se on saanut huvittaviakin piirteitä: talven aikana muiden alojen työnantajat kieltäytyivät neuvotteluista, kunnes teknologiateollisuuden työntekijöille oli saatu uusi työehtosopimus.
Kuusi vuotta malli on toiminut kohtalaisesti, ainakin työnantajien mielestä. Palkansaajapuoli ei ole missään vaiheessa varsinaisesti tunnustanut Suomen mallia, vaikka onkin siihen mukautunut.
Meneillään olevalla palkkakierroksella Suomen malli on ollut vaikeuksissa ainakin kahdesta syystä. Kesällä solmittu kunta- ja hyvinvointialueiden työ- ja virkaehtosopimus takaa lähivuosina teollisuutta suuremmat palkankorotukset. Siinä sivussa kunta- ja hyvinvointiala toimi eräänlaisena päänavaajana, monta kuukautta ennen teollisuuden työntekijäsopimuksia.
Toisen naulan arkkuun löi kuljetusalan työntekijäliitto AKT. Liitto vaatii kovempia palkankorotuksia kuin päänavaaja teknologiateollisuus. Vaatimuksiaan AKT on vauhdittanut lakoilla, jotka käytännössä lopettivat ulkomaankaupan satamista ja tavarakuljetukset maanteillä. Satamalakkoa sovitellaan sunnuntaina.
AKT:n puheenjohtajan Ismo Kokon mukaan mitään vientivetoista palkkamallia ei Suomessa ole edes olemassa.
Viime vuoden lopulla SAK ilmoitti koordinoivansa meneillään olevia palkkaneuvotteluja aiempaa tiiviimmin. Edelliset kuusi vuotta vain työnantajapuoli on harjoittanut koordinaatiota ja kieltämättä myös onnistunut siinä. Muutenkin SAK on terhistäytynyt työnantajien suuntaan.
Erilaisista sopimismalleista on myös kansantaloustieteellistä tutkimusaineistoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että työttömyys on alhaisinta maissa, joissa on käytössä joko täysin yritys- ja yksilötasolle hajautetut palkkaneuvottelut tai sitten keskitetty neuvottelu- tai koordinaatiomalli. Jälkimmäisistä käynevät esimerkiksi takavuosien tupot.
Työttömyys oli vastaavasti korkeaa ”väliinputoajamaissa”. Niissä järjestäytymisaste oli korkea, mutta maissa ei kuitenkaan käydä keskitettyjä palkkaneuvotteluja. Kuulostaa aivan nyky-Suomelta.
Suomessa on siis tultu pois keskitetyistä palkkaneuvotteluista muttei olla vielä kunnolla hajautetussa mallissa. Ollaan väliinputoajia. Silloin saa helposti huonot puolet molemmista muista malleista. Pisimmällä hajautuksessa on metsäjätti UPM, joka viime vuonna hajautti työehtoneuvottelut liiketoimintakohtaisiksi. Tosin muutos vaati paperimiesten pitkän lakon.
Jos tupoihin ei ole enää paluuta eikä liittokierroskaan tunnu toimivan, on työmarkkinakeskusjärjestöjen syytä tämän neuvottelukierroksen jälkeen kokoontua miettimään, millä mallilla palkoista tulevina vuosina sovitaan. Maailma tarjoaa Suomelle tarpeeksi uhkia ja sekasortoa. Kotikutoisia ongelmia ei tähän enää kaivata.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.