Maailmantalous muuttuu yhä ohjaillummaksi markkinataloudeksi. Autoritaaristen maiden taloudet ovat aina olleet valtiollisten päättäjien talutusnuorassa. Nyt samaan suuntaan etenevät myös vapaata markkinataloutta kannattaneet maat – hiljalleen, lähes huomaamatta ja pienin askelin. Talous palaa kohti asenteita, jotka olivat vahvoja toisen maailmansodan jälkeisenä aikana.
Presidentti Urho Kekkonen oli hiihtoretkellään Saloisten Rojuniemessä tammikuussa 1960. Kekkoselle näytettiin terästehtaalle kaavailtua aluetta. Kekkonen havaitsi paikan hyväksi. Tulkoon Rautaruukki! Ja Rautaruukki tuli. Kun Suomeen hankittiin ensimmäistä ydinvoimalaa, Imatran Voima halusi tilata sen Loviisaan lännestä. Kekkonen ja hallitus korjasivat valtionyhtiön haksahduksen: yrityksen toimia markkinaehtoisesti. Voimala tilattiin Kekkosen käden osoittamasta suunnasta, ja käsi osoitti poliittisista syistä itään.
Ruotsalainen SSAB imaisi Rautaruukin sisäänsä yhdeksän vuotta sitten. Ostolla tavoiteltiin puhtaita markkinaehtoisia etuja. Voitto kasvaa, kun päällekkäisyyksiä karsitaan.
Maailma on muuttunut noiden vuosien jälkeen. SSAB:n ja Rautaruukin tulevaisuuden ratkaisee nykymaailmassa se, miten ne onnistuvat poistamaan tuotannostaan fossiilisen energian. SSAB aikoo investoida vihreään vetyyn miljardeittain. Vihreää vetyä tehdään elektrolyysimenetelmällä ja siinä tarvittava sähkö tulee uusiutuvasta energiasta.
Vetytalouteen siirtyminen on vaatinut ja vaatii tulevaisuudessakin monta kädenojennusta ja suunnanosoitusta politiikalta. Markkinaehtoinen kannattavuus on kaukana eikä sitä saavuteta ilman politiikan apua.
Euroopan unioni ja Euroopan keskuspankki ohjaavat markkinoita niin, että rahaa virtaa vuolaasti vihreää siirtymää edistäville yrityksille. EU muuttaa valtiontukisääntöjä, jotta ne helpottaisivat markkinoiden poliittista ohjausta. Unioni rakentanee tukipaketteja, joilla edistetään ilmastopolitiikkaa ja vetytaloutta – komission valitsemalla tavalla.
Yhdysvalloissa presidentti Joe Bidenin hallinto jakaa satoja miljardeja dollareita vihreään tuotantoon, edistää amerikkalaisten sähköautojen myyntiä ja houkuttelee yrityksiä Yhdysvaltoihin tekemään tuotteita, jotka ovat ilmastonsuojelun kannalta hyviä. Aina kun politiikka puuttuu markkinoihin, kaupan päälle tulee tukku markkinoita ohjaavia sääntöjä.
”Tulkoon Rautaruukki! Ja Rautaruukki tuli.
Vihreä siirtymä ei ole ainoa iso prosessi, joka hinaa valtiota vapaan markkinatalouden tontille. Energiakriisin taltuttamisen nimissä yrityksiä on hivutettu lähemmäs valtiollisia huoltovarmuuden tarpeita. Energiayhtiöitä on tuettu ja niitä on pelastettu. Niiden voittoja on toisaalta nipistetty poliittisilla laskentakaavoilla ja siirretty yhteiseen kassaan. Suomen hallitus pelasti Fortumin, kun se räpisteli itseään irti Uniperista. Pelastettu on aiempaa enemmän valtion valvonnassa.
Valtiot ovat rynnänneet avustamaan myös kotitalouksia, jotta näiden ei tarvitsisi kohdata kovaa markkinoiden maailmaa ilman pehmusteita.
Kun Fortum haki jatkolupaa Loviisan reaktoreille, Suomen hallitus kiirehti tueksi. Polttoaineet ovat Loviisaan tulleet Kekkosen osoittamasta suunnasta. Kun sieltä ei enää voi tulevaisuudessa polttoainetta tuoda, hallitus lupasi apunsa uuden, läntisen toimittajan etsinnässä.
On oletettavaa, että Suomi ja Ruotsi tiivistävät yhteistyötään, jotta vihreää siirtymää edistävät yritykset, kuten SSAB, saavat huomiota ja tukea molemmilta valtioilta. EU:n valtiontukisäännöt tekevät tällaisen yhteistuen helpoksi tulevaisuudessa.
Politiikan kädenojennuksille on tässäkin ajassa hyvät perusteensa. Sodan jälkeisinä aikoina markkinoilta oli vaikea saada raskaan teollisuuden rakentamisessa tarvittavia pääomia. Vihreä siirtymä vaatii myös valtavia investointeja.
Mutta politiikka voi olla huonompi valitsemaan voittajia kuin vapaat markkinat. Muutamat energia- ja inflaatiokriisin taltuttamiseen tarkoitetut ohjailukeinot vanhenivat ennen kuin ne ehtivät voimaan. Markkinat korjasivat epätasapainon. Palautuneessa tasapainotilassa nämä poliittiset valinnat ovat vain häiriöitä.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.