Ei ole yllätys, että Venäjä- ja Kiina-linjoillaan omille teille muusta Euroopan unionista ja Natosta lähtenyt Unkari koettelee Suomea ja Ruotsia ennen kuin ratifioi maiden Nato-jäsenyydet.
Unkarin pääministerin Viktor Orbánin muuttuvat puheet ovat jo osoittaneet, että Unkarin ratifiointiin voi luottaa sitten, kun se on tehty.
Unkarin parlamentin pitäisi ratifioida Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet maaliskuun lopulla. Viime viikolla osa Fidesz-puolueen kansanedustajista ilmoitti haluavansa vielä lisää selvityksiä Suomesta ja Ruotsista ennen parlamentin päätöstä. Uusille epäilyksille oli totta kai Orbánin kannustus.
Orbán ja Fidesz hakevat aina itselleen hyötyjä. Mitä hyötyä Unkari hakee Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä viivyttämällä, voi vain arvailla. Unkarilla lienee halua näpäyttää Suomea ja Ruotsia siitä, miten maat ajoivat EU:n oikeusvaltiomekanismin käyttämistä Unkaria vastaan. Sisäpolitiikkakin voi vaikuttaa, sillä Fideszin kannatus on laskussa.
Unkari ja Turkki pitävät tiiviisti yhteyttä, ja ulkoministerit tapasivat maanantaina. Turkki hyötyy Unkarin viivyttelystä ainakin sen, ettei muiden Nato-maiden paine kohdistu vain Turkkiin, joka sekin viivyttää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä. Turkin, Ruotsin ja Suomen Nato-neuvottelut jatkuvat ensi viikolla Brysselissä.
Orbánin mukaan Turkin huolet Ruotsista on ymmärrettävä. Olisi silti erikoista, jos Unkari eriyttäisi Suomen ja Ruotsin Nato-prosessit. Sen sijaan puheenparsi, joka Unkarista kuullaan käsiteltäessä Suomen ja Ruotsin liittymistä Natoon, hivelee Kremlissä. Halutessaan Fidesz saisi lakiesitykset läpi parlamentissa muutamassa päivässä.
Orbán on epäluotettava häirikkö EU:ssa ja Natossa. Ne sietävät Unkarilta liikaa, sillä Orbán on taitava perääntymään juuri silloin, kun seinä on vastassa.
Unkari ja Puola liittyivät Euroopan unioniin samaan aikaan siirtymäkauden talouksina vuonna 2004. Orbán on johtanut Unkaria yhtäjaksoisesti vuodesta 2010. Talouden uudistajasta tuli nopeasti Unkarin demokratiakehityksen peruuttaja.
Unkari asteli ulos demokratiasta vain vuosikymmenessä. Muut EU-maat ovat seuranneet sivusta – osa mallia ottaen – kuinka Orbán oligarkkeineen kahmi politiikan, talouden, tuomarit ja median hyppysiinsä. Kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainassa, alkoivat jopa vanhat luotetut Puola, Tšekki ja Slovakia etääntyä Unkarista Orbánin Venäjä-linjan takia. Unkarin siteet Kiinaan ovat nekin ongelma.
Tuorein esimerkki Unkarin orbánisaatiosta on pääministerin puhe kansakunnan tilasta.
Orbán luo pseudopasifistista kuvaa Unkarista ainoana EU- ja Nato-maana, joka on rauhan puolella sotaa vastaan. Ukrainassa ”kaksi slaavilaista kansaa taistelee toisiaan vastaan”, eikä Venäjä uhkaa ketään. Unkari ei aseista eikä rahoita Ukrainaa – vaikka Unkari on aina lopulta saatu EU:n pakotteiden taakse. Myös raja ukrainalaispakolaisille on pysynyt auki.
Venäjää Orbán ei arvostele, vaan sanoo, että oli länneltä virhe olla antamatta Venäjälle takeita siitä, ettei Ukraina liity koskaan Natoon.
Orbán hajottaa lännen rintamaa sisältä vailla mitään todellisia pidäkkeitä. Siitä EU saa syyttää itseään. Orbán pysyy Unkarin johdossa EU:n rahoilla, korruptiolla ja Fideszille betonoidulla vallalla. Kun EU:n oikeusvaltiomekanismi lopulta rakennettiin puuttumaan Unkarin ja Puolan autoritaariseen kehitykseen, sen ei ole annettu kunnolla purra.
Myös Naton olisi pitänyt panna itsevaltiaat ajoissa kuriin, sillä nyt nämä ovat ottaneet sotilasliiton panttivangikseen kriittisellä hetkellä.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.